Kylmän sodan paluu: Länsi-Eurooppa on nyky-Venäjälle Yhdysvaltojen itäinen lähiö
Uusi kylmä sota myös eroaa edeltäjästään. Nyt Venäjää johtaa yksi mies, mikä tekee maasta aikaisempaa arvaamattomamman toimijan.
Kun Venäjä valtasi Krimin vuonna 2014, venäläinen ystäväni kommentoi sosiaalisessa mediassa: ”Olemme astuneet uuteen aikakauteen. Kohdatkaamme sen arvokkaasti ja avoimin silmin.”
Älykäs kaveri näki minua paremmin, mihin hänen maansa ja koko maailma olivat matkalla. Ukrainan sota lopulta herätti tyhmemmänkin uuteen todellisuuteen. Uusi rautaesiriippu on laskeutunut Euroopan ja koko maailman ylle.
Uusi kylmä sota on tosiasia, ja se jatkuu niin kauan kuin Venäjällä pitävät valtaa Vladimir Putin tai hänen hengenheimolaisensa. Ainoastaan Venäjän totaalinen suunnanmuutos tai lännen luopuminen kansallisen itsemäärämisoikeuden ja demokratian puolustuksestaan voi muuttaa tilanteen.
Kuten 1940–1980-lukujen versio, kylmä sota muokkaa koko maailman talouspolitiikkaa, turvallisuusajattelua ja jopa kulttuuria. Uusi versio ei ole silti pelkkää vanhan toistoa.
Monet uuden kylmän sodan tunnuspiirteet ovat tuttuja aikakauden kokeneille.
Länsi on palaamassa takaisin korkeampien puolustusbudjettien ja kaksinapaisen maailmanajattelun aikakauteen. Venäjä on jälleen uhka eikä mahdollisuus.
Venäjä pyrkii lyömään kiilaa Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen välille – sekä myös valtioiden sisään. Se käyttää hyväkseen lännen hyödyllisiä idiootteja sekä demokratian ja vapauden vihollisia kyseenalaistaakseen totuuden sekä läntiset arvot.
Kommunismi vaihtui isovenäläiseen imperialismiin, mutta Venäjä on palannut pahantahtoiseksi operoijaksi kansainvälisessä politiikassa, ja sen halu dominoida ympäristöään on yhä avoimempi ja väkivaltaisempi.
Läntisellä pallonpuoliskolla Venäjä ajaa vahvan kaksinapaista geopoliittista ajattelua, jossa Euroopalla on statistin rooli. Länsi-Eurooppa on nyky-Venäjälle lähinnä Yhdysvaltojen itäinen lähiö. Putinin ajattelussa maailmanpolitiikka ratkeaa suurvaltojen välillä.
Kiina ja Venäjä muodostavat jälleen totalitäärisen ideologian voimakaksikon, joka pyrkii tukahduttamaan demokratian vaikutuspiireissään, mieluistensa despoottien avulla.
Uusi kylmä sota myös eroaa edeltäjästään.
Venäjä on vähemmän rationaalinen sekä autoritaarisempi kuin Neuvostoliitto Stalinin jälkeen. Neuvostoliittoa johti politbyroo, joka oikeasti keskusteli ja väitteli toimistaan. Nyt Venäjää johtaa yksi mies, mikä tekee maasta aikaisempaa arvaamattomamman toimijan.
Tällä kertaa Kiina-Venäjä-parivaljakossa Venäjä on heikompi osapuoli. Kun muu maailma sulkee Venäjän kansainvälisestä taloudellisesta yhteisöstä, sillä on tarjottavanaan lähinnä raaka-aineita ja markkinoita Kiinan teollisuuden tarpeisiin. Kiina on huomattavasti taitavampi teollisuudessa, taloudenpidossa ja kansansa valvomisessa.
Liitto on vahvempi kuin ideologisten riitojen ja Mao Zedongin poukkoilevan politiikan leimaama suhde. Helmikuun 4. päivän julkilausumassaan Putin ja Xi Jinping vakuuttivat yhteistyönsä syvyyttä. He myös ilmoittivat, ettei kumpikaan maa hyväksy ”värivallankumouksia” naapurustoissaan.
Kylmän sodan blokkien rajat ovat lähempänä Venäjää. Putinin parhaatkin kaverit Itä-Euroopassa ovat myös itsenäisempiä ja paikoitellen hankalia kumppaneita, kuten esimerkiksi EU:n ja Naton jäsen Unkari.
Uusi kylmä sota on vaikeampi hallita valtioiden ja liittoutumien sisällä. Aikaisempi mediaympäristö antoi osapuolille paremmat mahdollisuudet kontrolloida tiedonvälitystä ja julkista keskustelua.
Länsiliittoutuma on nyt etnisesti, taloudellisesti ja poliittisesti hajanaisempi kuin kylmän sodan konsensuksen vuosina. Nyt voimakkaimmat itäblokin komppaajat löytyvät lännen etnonationalistisen oikeiston parista, jotka ihailevat Putinin poliittista ”kristillisyyttä”, homofobiaa ja traditionalistista maailmankuvaa.
Uuden kylmän sodan diplomatia ja ulkopolitiikka hakevat vielä muotoaan, mutta Venäjän aggressioiden valossa puolueettomuus ja pysyttely sotilasliittoutumien ulkopuolella näyttää aikaisempaa vaikeammalta.
Olemme palanneet viiden vuosikymmenen takaiseen maailmanpolitiikkaan, jossa sijaissodat, erilliset talousblokit ja ideologinen kilpailu määrittelevät suurvaltasuhteita. Huono elokuva on saanut valitettavan jatko-osan.
Soundtrack: Talk Talk, After the Flood.