Tuliko amerikkalaisista laiskoja vai protestoivatko he? Koronavirus ja amerikkalaisen kapitalismin hiljaa kytevä kriisi
Pandemia on ennestään ruokkinut työväenluokan tyytymättömyyttä työnantajiaan ja amerikkalaisen kapitalismin nykymuotoa kohtaan.
Koronavirus muistutti amerikkalaisten ristiriitaisesta suhtautumisesta amerikkalaiseen työkulttuuriin sekä maan nykyiseen talousajatteluun.
Jokainen uutismediaa seuraava suomalainen on tietoinen amerikkalaisten kovasta työtahdista ja lyhyistä lomista. Amerikkalaiset puolestaan lukevat kateellisena eurooppalaisten pitkistä ja palkallisista lomista, leppoisammasta työtahdista sekä työn ja elämän tasapainottamisesta.
Amerikkalaiset arvostavat työntekoa. Osaksi kyse on amerikkalaisesta suorittamista ja menestyksen tärkeyttä painottavasta kulttuurista, mutta reikäisen sosiaalisen turvaverkon maassa työpaikan merkitys on valtava.
Pandemia vaikutti kymmenien miljoonien ihmisten työrutiineihin. Usein yli vuoden kestänyt irtaantuminen työmaalta puski amerikkalaiset pohtimaan uusiksi suhtautumisensa työhön ja amerikkalaiseen työnteon kulttuuriin.
Kuten esimerkiksi allekirjoittanut, useimmat valkokaulus-työntekijät siirtyivät etätyöhön. Kokoukset, luennot ja neuvottelut siirtyivät verkkoon. Elintärkeillä palvelualoilla ihmiset jatkoivat työntekoa, mutta uusien turvasäännösten ja -käytäntöjen kera. Miljoonat menettivät työpaikkansa, joko pakosta tai vapaaehtoisesti.
Koulujen siirtyessä etäopetukseen, vähätuloiset pienten lasten vanhemmat joutuivat vaikean valinnan eteen. Maassa, jossa ei ole kattavaa julkista lastenhoitoa, miljoonilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa työnteko ja jäädä kotiin lasten kanssa.
Nyt pandemian hellittäessä ja koulujen sekä työpaikkojen palatessa takaisin normaaliin viime vuoden kokemukset ovat tarjonneet lisää polttoainetta aikaisemmin kyteneelle tyytymättömyydelle maan työkulttuuriin ja talouden rakenteisiin.
Yhdysvallat kärsii samanaikaisesti sekä tilapäisestä työttömyydestä että työvoimapulasta. Alueittain esimerkiksi jotkut pikaruokapaikat ovat joutuneet rajoittamaan toimintojaan, koska ne eivät saa kylliksi työvoimaa pyörittämään niitä. Toisaalta vielä toukokuun puolivälissä reilut 15 miljoonaa amerikkalaista nosti työttömyysturvaa.
Monien konservatiivisten poliitikkojen ja kommentaattorien mukaan työvoimapula johtuu liian avokätisestä työttömyysrahasta. Kuka haluaa mennä Burger Kingiin tienaamaan 500 dollaria viikossa, kun voi pysyä kotona ja nostaa saman verran koronalisällä vahvistettua työttömyysturvaa?
Onko kyse laiskuudesta vai kansakunnan protestista kapitalismin nykymuotoa vastaan?
Vuonna 2018 eturivin historioitsija Gary Gerstle julkaisi artikkelin ”The Rise and Fall (?) of America’s Neoliberal Order”. Gerstle argumentoi, että 1930-luvun suuren laman jälkeen Yhdysvaltojen poliittista historiaa on hallinnut kahden erilaisen poliittisen järjestelmän nousu ja alamäki.
Franklin Delano Rooseveltin 1930–1940-luvulla rakentama, sosiaalidemokratialta vaikutteita ottanut New Deal -järjestelmä alkoi yskiä 1970-luvun poliittisten ja taloudellisten kriisien myötä, Gerstle muistuttaa. Sen syrjäyttänyt neoliberaali kapitalismi puolestaan hakattiin mustelmille vuoden 2008 talouskriisin yhteydessä, mahdollistaen vasemmistopopulismin (Bernie Sanders) ja oikeistopopulismin (Donald Trump) nousun.
Gerstlen argumentti vaikuttaa nykytilanteessa vahvalta. Pahoin hidastunut sosioekonominen liikkuvuus, jatkuvasti kasvava kuilu rikkaimman prosentin ja muun kansakunnan välillä, jälkiteollisen aikakauden haasteet, koulutettujen nuorten näköalojen puute sekä työväestön ahdinko ovat synnyttäneet vihaisen ja jopa väkivaltaisen poliittisen ilmapiirin.
Neoliberalismi on tulen kohteena niin vasemmalta kuin oikealtakin. Trumpin ja Sandersin kannattajat ovat pitkälti samaa mieltä ongelmista, mutta riitelevät lääkityksestä. Trumpin kannattajat haluavat rajat kiinni niin ihmisiltä kuin tuonniltakin. Nuoret amerikkalaiset peukuttavat sosialismia.
Kriisit nopeuttavat olemassaolevia trendejä. Pandemia on ennestään ruokkinut työväenluokan tyytymättömyyttä työnantajiaan ja amerikkalaisen kapitalismin nykymuotoa kohtaan. Koronakriisi on kohdistanut valokeilan puutteelliseen terveydenhoitoon, olemattomaan apuun lapsiperheille, sekä yleiseen taloudelliseen turvattomuuteen.
Yhdysvallat ei ole matkalla vallankumoukseen, eivätkä talouden paradigmat muutu yhdessä yössä. Silti muutospaineet ovat yhä voimakkaampia. Amerikkalaisten haluttomuus palata töihin on sen yksi heijastuma.
Soundtrack: Johnny Paycheck, Take This Job And Shove It.