Väestönkasvu tuo lisää edustajanpaikkoja republikaanien alueille – mutta uusi väki voikin keikauttaa osavaltion punaisesta siniseksi
Yhdysvaltain taloudellista ja poliittista historiaa tehdään nyt aurinkovyöhykkeellä.
Yhdysvaltojen tuore väestölaskenta osoittaa muuttoliikkeen aurinkovyöhykkeelle jatkuvan. Sen vaikutukset mullistavat amerikkalaista politiikkaa.
Väestölaskennan myötä edustajainhuoneen paikat menivät hienoiseen uusjakoon. New York, Illinois, Ohio, Pennsylvania, Michigan, West Virginia sekä hieman yllättäen Kalifornia menettivät yhden paikan. Florida, Montana, Oregon, Colorado ja Pohjois-Carolina saivat yhden uuden paikan, Texas kaksi.
Tämä heijastaa Yhdysvaltain sisäistä, toisen maailmansodan jälkeen alkanutta muuttoliikettä, mutta myös kansainvälisten muuttovirtojen suuntautumista pohjoisen kaupungeista etelän ja lännen kasvukeskuksiin.
Pohjoisen tehtaiden ja kaivosten sulkeutumisen jälkeen uudet maahanmuuttajat etsivät amerikkalaista unelmaansa Charlotten, Atlantan, Houstonin ja muiden aurinkovyöhykkeen talousalueiden liepeiltä. Nykyisin noin 60 prosenttia Yhdysvaltojen maahanmuuttajista asuu joko etelässä ja lännessä.
Ainoastaan kolme osavaltiota, Mississippi, West Virginia ja Illinois, menettivät asukkaita. Muualla, kuten Kaliforniassa, edustajanpaikkojen menetys johtuu muuhun maahan verrattuna hidastuneesta väestönkasvusta.
Kokonaisuudessaan Yhdysvaltojen väestönkasvu hidastui huomattavasti. 2000-luvun lopun lama sekä edellisen presidentin maahanmuuttokielteisyys hillitsivät muuttoliikettä. Perinteisesti nopean väestönkasvun maassa 7,4 prosentin väestönlisäys vuosikymmenen aikana on historian toiseksi alhaisin. Ainoastaan 1930-luvun lamavuosina väestö kasvoi vielä hitaammin.
Kalifornian väestö kasvoi ainoastaan 6,1 prosenttia, ja tämän seurauksena osavaltio menetti ensimmäistä kertaa historiassaan paikan edustajainhuoneessa. Selitykset hidastuneeseen kasvuun löytyvät kutistuneesta maahanmuutosta sekä kalifornialaisten muuttoliikkeestä muualle länteen, Arizonasta Texasiin ja ylös länsirannikkoa pitkin.
Poliittisesti edustajanpaikkojen uudelleenjako näyttää pinnalta katsottuna hyödyttävän republikaaneja, mutta muuttoliikkeessä on monta muuttujaa. Joissain tapauksissa tulokkaat saattavat keikauttaa osavaltion poliittisesti siniseen leiriin.
Kun muutin Atlantaan vuonna 1992, Georgian osavaltiossa oli 6,5 miljoonaa asukasta, joista 2,5 miljoonaa asui Suur-Atlantassa. Nykyisin Georgiassa asuu liki 11 miljoonaa ihmistä, joista karkeasti puolet majailee Suur-Atlantassa.
Omassa tuttavapiirissäni on enemmän syntyperäisiä newyorkilaisia kuin georgialaisia. Kosmopoliittinen, multietninen ja monikielinen kaupunki etsii siteensä nykyisin ennemmin globaalista kaupunkien verkostosta kuin Georgian maaseudulta.
Viime vaaleissa Georgia kääntyi dramaattisesti punaisesta siniseksi. Tämä poliittinen muutos pohjautui pitkälti maahanmuuttajien sekä pohjoisesta saapuneiden tulokkaiden ääniin.
Vanha vastakkainasettelu kosmopoliittisen Suur-Atlantan ja perinteisen Maaseutu-Georgian välillä kasvaa entisestään. Ei ole vaikea ymmärtää vanhan, syntyperäisen georgialaisen konservatiivin katkeruutta, kun hän todistaa jenkkien, afroamerikkalaisten ja ulkomaalaisten painivan poliittisen vallan itselleen. Samalla he muokkaavat Georgian kulttuuria ja taloutta vauhdilla, joka hirvittää vanhaa väestönosaa.
Sama prosessi on toistumassa monissa muissa kasvuvaltioissa. Aikaisemmin umpirepublikaaninen Arizona muuttui myös viime vaaleissa siniseksi. Florida, Texas, ja Pohjois-Carolina kamppailevat samojen muutospaineiden kanssa, mutta toistaiseksi niiden konservatiivinen valtakoneisto on käynyt menestyksekästä puolustustaistelua.
Yhdysvaltain taloudellista ja poliittista historiaa tehdään nyt aurinkovyöhykkeellä. Tarinaa ei silti kerrota etelän tai lännen murteella.
Soundtrack: Johnny Cash, I’ve Been Everywhere.