Onko trumpismi mahdollista ilman Trumpia: Marjorie Greene ja republikaanien suuri kysymys

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Viime vaalit osoittivat modernin Georgian poliittiset jännitteet sekä republikaanisen puolueen haasteet matkalla Donald Trumpin jälkeiseen maailmaan. Molemmat dilemmat kiteytyvät Marjorie Taylor Greenen poliittiseen uraan.

Greenen vaalipiiri sijaitsee valtaosin Appalakkien vuoriston kupeessa, Georgian luoteisnurkassa. Alueella tunnetaan vahvaa epäluuloa Washingtonia ja virkavaltaa kohtaan, ja sitä leimaa paikoitellen yleinen känkkäränkkäys ja vastarannan kiiskeily.

Sisällissodan aikana valtaosa Pohjois-Georgian asukkaista vastusti konfederaatiota ja sitoutui Yhdysvaltoihin, mutta heti sodan jälkeen he käänsivät vihansa kohti Washingtonin yrityksiä tehdä Etelästä aito demokratia. Alueelta lähti tuhansia vapaaehtoisia taistelemaan pohjoisvaltioiden puolella vastaan, mutta tänään siellä näkee enemmän konfederaation lippuja kuin missään muualla Georgiassa.

Trumpismi on kuin tehty Pohjois-Georgiaa varten. Varsinaiset vaalit ovat republikaanien kontrolloimassa vaalipiirissä muodollisuus, ja esivaaleissa paikalliset yleensä suosivat äänekkäimpia eliitin kriitikkoja. Greenen hyper-trumpismi vei hänet Washingtoniin.

 

Greenen valinta kertoo paitsi trumpismin alueellisesta suosiosta, mutta myös Georgian ja republikaanisen puolueen sisäisistä jännitteistä.

Viime vaalit johtivat demokraattien jytkyyn aikaisemmin vankan konservatiivisessa osavaltiossa. Biden vei presidentin valitsijamiehet ja Georgia lähetti kaksi demokraattista senaattoria Washingtoniin. Lisäksi Georgia oli ainoa osavaltio, jossa demokraatit kaappasivat edustajainhuoneen vaalipiirin republikaaneilta.

Suur-Atlanta ei ole osavaltion ainoa demokraattienemmistöinen alue, mutta se on ylivoimaisesti suurin ja tärkein. Georgian 10,5 miljoonasta asukkaasta yli kuusi miljoonaa asuu suur-Atlantassa.

Atlanta on osavaltion talouden moottori. Coca-Cola, CNN, UPS, The Home Depot ja kumppanit ovat Georgian kasvun tärkeimpiä taustatekijöitä. Nämä monikansalliset atlantalaislähtöiset firmat olivat osaltaan luomassa uutta globaalia taloutta ja edesauttoivat samalla Atlantan metamorfoosia paikallisesta kaupungista globaaliksi keskukseksi.

 

Atlantan kehittyminen alueellisesta keskuksesta koko osavaltiota dominoivaksi peluriksi on heikentänyt Georgian maaseudun taloudellista ja poliittista merkitystä sekä ruokkinut Atlantan vastaista mielialaa. Globalisaatio on tehnyt Atlantasta upporikkaan ja Georgian maaseudusta suhteellisesti köyhemmän.

Taloudellisesti Greenen äänestäjät kaipaavat takaisin menneisyyteen. Kulttuurisesti he haluavat heiluttaa keskisormea metro-Atlantan maahanmuuttajille, sekulääreille älyköille sekä kaikille muille, jotka hyötyvät uudesta taloudesta ja kulttuurista enemmän kuin he.

Tässä piilee republikaanien haaste ja ristiriita.

 

Toisen maailmansodan jälkeen molemmat pääpuolueet sitoutuivat Bretton Woodsin sopimukseen, globalisaatioon sekä Yhdysvaltain rooliin maailmanpolitiikassa ja kylmässä sodassa. Viime vuosina poliittiset paineet ovat saaneet republikaanit samanaikaisesti tukemaan neoliberaalia maailmanjärjestystä sekä ruokkimaan sitä vastustavaa populismia.

Republikaanien johto on ratkaissut keskeisen ristiriitansa ajamalla neoliberaalia talouspolitiikkaa Washingtonissa sekä ruokkimalla valkoista identiteettipolitiikkaa ja kulttuurien konfliktia ruohonjuuritasolla. Puolue on tarjonnut liike-elämälle korporaatiokapitalismia ja duunareille aseita, raamattuja ja mamu-kielteisyyttä.

Trumpismi yhdisti molemmat koulukunnat. Mitch McConnell ja kumppanit pystyivät ajamaan veroleikkauksia varakkaimmille amerikkalaisille ja puskemaan Trumpin avulla konservatiivisia tuomareita virkoihin, mutta samanaikaisesti Trumpin populismi, valkoinen identiteettipolitiikka ja globalisaation vastustus toimivat poliittisen kentän varaventtiilinä ja motivoijana vaaliuurnille.

 

Trumpin tappio marraskuussa on pakottamassa republikaanit valitsemaan Greenen hyper-trumpismin sekä Liz Cheneyn ja McConnellin edustaman perinteisemmän republikanismin välillä. Trump sai puolueen olemaan sekä neoliberalismin puolesta että sitä vastaan, mutta linjanvetojen ja valintojen aika on saapunut.

Greenen harhaiset salaliittoteoriat sekä riitaisa esiintymistapa eivät juurikaan poikkea Trumpin puheista, mutta presidentin vaalitappion myötä sekä Greene että republikaanien johto etsivät hänen paikkaansa puolueessa. Kysymys Trumpin ja trumpismin tulevaisuudesta republikaanisessa puolueessa ovat nyt kiteytyneet Greeneen.

Valinta on vaikea liikkeelle, joka on tottunut yhdistämään keskenään ristiriitaiset ajatukset ja toimintamallit. Toistaiseksi edustajainhuoneen republikaanit ovat yrittäneet välttää valinnat ja puskea ongelmat maton alle. He ovat ilmaisseet tukensa sekä Greenelle että Cheneylle, edustajainhuoneen republikaaneista ehkä äänekkäimmälle Trump-kriitikolle.

Republikaanit ovat joutuneet heille harvinaisten valintojen eteen. Kognitiivinen dissonanssi on yhä selkeämpää miljoonille tarkkailijoille, kun poliittinen keskipakoisvoima ja ideologioiden taipumus puskea itsensä marginaaleihin osoittavat voimansa.

Ilmaa puhdistavan keskustelun ja sisäisten linjanvetojen aika tulee pian eteen. Edes republikaanien kurinalaisuus ja vankkumaton inho demokraatteja kohtaan inho puolueen eri siipiä loputtomasti kasassa.

 

Soundtrack: Stone Temple Pilots, Trippin’ on a Hole in a Paper Heart.