Amerikkalaisten poliitikkojen avuttomuus väkivallan edessä on pelottavaa – Hulluuden tankissa on vielä runsaasti bensaa

Profiilikuva
Blogit Americana
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lev Trotskia mukaillen: ”Se, että sinä et ole kiinnostunut politiikasta ei tarkoita, etteikö politiikka olisi kiinnostunut sinusta.”

Amerikkalainen yhteiskunta on läpeensä politisoitunut, jatkuvassa käymistilassa oleva ideologian ja aktivismin sammio. Jos politiikka on taistelua kakun jakamisesta, amerikkalaiset tuovat taisteluun nyrkkinsä – ja jopa aseensa.

Väkivalta on historiallisesti ollut osa amerikkalaista politiikkaa. Vastustajien uhkailu, fyysinen väkivalta, ja murhat ovat kuuluneet sen arsenaaliin maan syntyhetkistä saakka. Viimeisten vuosikymmenten suhteellinen rauhallisuus on ollut poikkeus normaaliin.

 

Portlandin väkivaltaiset mielenosoitukset ovat nyt rappeutuneet murhaan saakka. Yhteenotot äärivasemmiston ja –oikeiston välillä johtivat alkuviikosta ensimmäiseen kuolonuhriin, kun äärivasemmistolainen mielenosoittaja vastasi äärioikeistolaisen mielenosoittajan sumuttamaan kyynelkaasuun ampumalla hänet kuoliaaksi.

Jo aiemmin Wisconsinin Kenoshassa poliisia tukemaan saapunut, asetta kantava 17-vuotias ampui kuoliaaksi kaksi häntä kohti rynnännyttä ihmistä. Tuliaseet ovat olleet osa monen mielenosoituksen rekvisiittaa.

 

Politiikkojen avuttomuus väkivaltaisen kaaoksen edessä on ollut pelottavaa. Esimerkiksi Portlandin pormestari ja osavaltion kuvernööri ovat epäonnistuneet tapahtumien hallinnassa. Kaaoksen logiikka on ottanut vallan osasta kaupunkia.

Istuva presidentti ei ole puolestaan edes yrittänyt rauhoittaa tilannetta. Hillitsemisen ja kansalaisten rauhoittelemisen sijasta Donald Trump on avoimesti valinnut puolensa puhuen äärioikeiston riehujista patriootteina. Kaaos on myös antanut hänelle tilaisuuden hyökätä demokraattisia pormestareita ja kuvernöörejä vastaan.

 

Amerikkalaiset eivät järkyty poliittisesta väkivallasta samalla tavalla kuin suomalaiset. Suomessa väkivalta politiikan työkaluna hiipui pian toisen maailmansodan jälkeen, mutta Yhdysvalloissa se ei ole poistunut muistista. Kuten H. Rap Brown sanoi: ”Väkivalta on yhtä amerikkalaista kuin kirsikkapiirakka.”

Tänä vuonna poliittinen kaaos ja väkivalta ovat palannet politiikan keskiöön voimakkaammin kuin kertaakaan vuoden 1968, jolloin Richard Nixon ratsasti Valkoiseen taloon laki ja järjestys -teemalla. Se on tänäkin vuonna Trumpin vaaliteema, jota hän on monomaanisesti toistanut Twitterissä.

 

En osaa ennustaa vaalien lopputulosta. Amerikkalaiset koalitiot ovat rikkoutumassa tavalla, joka tekee maan politiikan ennustamisesta erittäin vaikeaa. Vuoden 2016 vaalitulos oli äärimmäisen niukan marginaalin aiheuttama valtava yllätys jopa tutkijoille, mutta viimeiset vuodet ovat osoittaneet sen kertovan muuttuvasta poliittisesta kentästä.

Voin silti sanoa melko varmasti, että voitti kumpi tahansa, vaaleja seuraa väkivallan ja mellakoiden aalto.

Jos Trump voittaa, se ruokkii äärivasemmiston uskomusta Yhdysvaltojen vajoamisesta fasismiin sekä luo fantasioita vallankumouksellisesta tilanteesta. He tuovat raivonsa kaduille.

Lyön myös vetoa, että Joe Bidenin vaalivoitto saa Trumpin tuomitsemaan vaalit vilpillisinä, mikä puolestaan saa hänen fanaattisimmat kannattajansa vaahtoamaan deep statesta ja puhumaan suorasta kapinasta sitä vastaan.

Tämän päivän hulluuden tankissa on vielä runsaasti bensaa. Pidelkää kiinni hatuistanne.

 

Soundtrack: The Rolling Stones, Gimme Shelter.