Yhdysvaltain uuden äänioikeusliikkeen iso nimi on afroamerikkalainen demokraattinainen

Profiilikuva
Blogit Americana
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vaalitappio voi joskus toimia ponnistuslautana.

Abraham Lincolnista tuli republikaanien suuri toivo vuoden 1858 senaatinvaalien tappion jälkeen. Ronald Reagan hävisi republikaanien esivaalit vuosina 1968 ja 1976. Jimmy Carter hävisi uudelleenvalintansa Reaganille vuonna 1980, mutta mies rakensi myöhemmin arvostetun uran ex-presidenttinä.

Demokraatti Stacey Abrams hävisi Georgian kuvernöörivaalit marraskuussa 2018 republikaanien ehdokkaalle Brian Kempille, mutta tämä tappio oli raaka-ainetta tulevalle uralle.

Abrams, naispuolinen afroamerikkalainen demokraatti, hävisi kisan virasta ainoastaan 1,4 prosenttiyksiköllä, eli reilulla 50 000 äänellä. Hän sai enemmän ääniä kuin yksikään demokraattinen ehdokas osavaltiossa koskaan aikaisemmin.

Monien demokraattien mukaan äänestystä leimasi myös osavaltion republikaanisen koneiston yritykset vaikeuttaa afroamerikkalaisten ja muiden potentiaalisten demokraattien äänestämistä. Abrams ei ole julkisesti tunnustanut tappiotaan.

 

Abrams on pyrkinyt kääntämään tappionsa uuden poliittisen liikkeen polttoaineeksi.

Yhdysvaltojen – ja Georgian osavaltion – muuttuessa yhä ruskeammaksi, republikaanit ovat ymmärrettävästi huolissaan puolueensa tulevaisuudesta. Pysyäkseen vallassa he ovat sekä yrittäneet vedota vähemmistöihin että rajoittaneet vähemmistön poliittista painoarvoa.

Republikaanien strategia on, luonnollisesti, skitsofreeninen. Yritykset vedota uskonnollisiin ja koulutettuihin afroamerikkalaisiin ja latinoihin eivät ole toimineet kovinkaan hyvin, mutta republikaanit ovat tehokkaasti vahvistaneet omaa valtaansa heikentämällä pääsyä vaaliuurnille sekä piirtämällä heitä suosivia vaalipiirejä.

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätökset Shelby County v. Holder (2013) ja Rucho v. Common Cause (2019) antavat republikaanien kontrolloimille etelän osavaltioille mittavat valtuudet järjestää vaalit sekä piirtää vaalipiirit haluamallaan tavalla.

 

Abramsista on tullut uuden äänioikeusliikkeen keskeinen hahmo. Hän on keskittänyt poliittisen pääomansa, kansansuosionsa ja kasvavan kansallisen maineensa kampanjaan, joka pyrkii aktivoimaan vähemmistöäänestäjiä sekä helpottamaan heidän äänestämistään.

Demokraattinen puolue Georgiassa kaipaa kipeästi korkean profiilin ehdokkaita. Abrams kieltäytyi ehdokkuudesta vuoden 2020 senaatinvaaleissa. Hän on myös hillinnyt puheita mahdollisesta varapresidenttiehdokkuudesta Joe Bidenin kampanjassa. Abramsia ei kiinnosta ”pyrkiä kakkoshommaan”.

Minulla ja Abramsilla on yhteinen tuttava. Hän, valkoinen osavaltion politiikassa kiinni oleva republikaanimies, kutsuu Abramsia erääksi osavaltion älykkäimmistä ja aikaansaavimmista politiikoista, joka nauttii vahvaa kunnioitusta myös konservatiivien parissa.

Taktisesti sekä strategisesti taitava Abrams satsaa tulevaisuuteen. Amerikkalaisen politiikan pääpalkinto on edelleen saavutettavissa, mutta se vaatii erinomaista onnistumista hänen nykyisessä tehtävässään.

 

Soundtrack: The Statler Brothers, Atlanta Blue.