Sillanrakentaja, joka arvosti mutapainin sijaan totuutta – Senaattori John McCain, 1936-2018
McCainilla oli myös huonot puolensa. Kriisitilanteissa hän kannatti herkästi voimankäyttöä.
Senaattori John McCain (R-Arizona) kuoli 81-vuotiaana lauantaina 25. elokuuta.
McCain omisti koko elämänsä Yhdysvalloille. Amiraalin poika ja pojanpoika seurasi sukunsa perinteitä ja meni laivastoakatemiaan.
Vuonna 1967 Pohjois-Vietnam ampui alas McCainin hävittäjäkoneen ja hän vietti seuraavat yli viisi vuotta sotavankeudessa. Vartijat kiduttivat McCainia toistuvasti. Alasampuminen ja kidutus jättivät pysyvät jäljet miehen fysiikkaan – ja ehkä myös psyykeeseen.
Vuonna 1981 McCain jätti laivaston ja siirtyi politiikkaan. Hänestä tuli pitkäaikainen Arizonan edustaja, ensin Yhdysvaltain edustajainhuoneessa ja myöhemmin senaatissa.
Vuonna 2000 McCain kisasi republikaanien presidenttiehdokkuudesta George W. Bushin kanssa. Tiukka ja paikoitellen ruma kisa päättyi McCainin tappioon, mutta vuonna 2008 republikaanit tekivät hänestä puolueen ehdokkaan.
Hävityt kampanjat osoittivat McCainin parhaimmat puolet. Bushin tiimin lyödessä McCainia välillä lujaa ja vyön alle, hän pyrki pitämään keskustelun asialinjoilla ja välttämään mutapainia.
Kun vuoden 2008 vaalien aikana McCainin kannattaja syytti Obamaa ”arabiksi” (eli muslimiksi), McCain vastasi: ”Ei. Hän on hyvä perheenisä ja kansalainen. Olen vain eri mieltä hänen kanssaan perustavaa laatua olevista poliittisista kysymyksistä ja tästä on kyse vaaleissa.”
Satunnaisesti McCainin kannattajat buuasivat hänelle kun hän kieltäytyi nimittelemästä vastustajaansa ja tukemasta paranoideja teorioita Obaman syntyperästä ja uskonnosta. Mutta McCain valitsi totuuden ja etiikan.
Kongressissa McCain oli sillanrakentaja, joka halusi ja kykeni yhteistyöhön demokraattien kanssa. Hän kritisoi omaa puoluettaan ajoittain jyrkinkin sanankääntein. Vuonna 2017 hän nousi sairasvuoteeltaan senaattiin estämään republikaanien yrityksen kaataa Obamacare.
McCainissa oli huonotkin puolensa. Ulkopolitiikassa hänen haukkamaisuutensa paikoitellen pelotti sekä amerikkalaisia että kansainvälistä yhteisöä. Kriisitilanteissa McCain kannatti herkästi voimankäyttöä.
Miehen uran vakavin virheaskel oli Alaskan kuvernööri Sarah Palinin valinta varapresidenttiehdokkaaksi vuonna 2008.
Kun kokemusta, tietämystä, yhteistyötä ja kompromisseja painottanut McCain valitsi kokemattoman, tietämättömän ja bensaa ideologisten erimielisyyksien roviolle heittäneen Palinin, hän rikkoi omia periaatteitaan vastaan ja edesauttoi teekutsu-liikkeen ja trumpismin nousua.
McCain oli kaikkine vikoineenkin vilpitön maansa palvelija, joka aidosti halusi maansa ja sen kansalaisten parasta. Hän ymmärsi, että myös poliittiselta vastapuolelta löytyi ihmisiä, jotka halusivat samoja asioita.
Nykyinen kahtiajakautunut senaatti tarvitsisi kipeästi McCainin kaltaisia suorapuheisia, johdonmukaisia ja yhteistyöhön kykeneviä miehiä ja naisia.
Requiesce in pace.
PS. Muistokirjoituksen soundtrack saattaa vaikuttaa oudolta valinnalta, mutta tämä oli McCainin lempikappale.
Soundtrack: Abba, Dancing Queen.