Yhdysvallat – jalkapallon orastava suurvalta
Kaverillani ja minulla on ollut päällä pitkäaikainen vedonlyönti. Minä olen sanonut, että vuosikymmenen tai kahden sisällä jalkapallosta tulee Yhdysvalloissa suuri urheilulaji. Kaverini, historian professori ja ex-baseball-ammattilainen, on eri mieltä.
Katsojalukemat USA-Portugali- ja USA-Saksa-peleistä ovat selvillä. Julistan voittaneeni vedon.
Noin 25 miljoonaa amerikkalaista katsoi USA-Portugali-trillerin livenä televisiosta. Saksa-pelissä katsojia oli noin 19 miljoonaa, huolimatta kello 12:00:n (länsirannikolla 9:00) lähetysajasta. ESPN-kanavalla ainoastaan amerikkalainen jalkapallo päihittää nämä numerot.
Katsoin sunnuntain pelin yhdessä kahden englantilaisen jannun kanssa. Yritimme mennä jalkapalloon ja muihin siirtolaislajeihin erikoistuneeseen Fado-pubiin, mutta sen edessä oli 50 metrin jono jo tunti ennen aloitusvihellystä. Löysimme vihdoin baarin johon mahduimme sisään, ja sekin oli täynnä olutta läikyttäviä, ventovieraita halaavia, laulavia, U-S-A-kuorohuutoa möliseviä Team USA -faneja.
Buckheadin kaupunginosan kaduilla näkyi Yhdysvaltojen väreihin sonnustautuneita amerikkalaisia kaikista roduista ja yhteiskuntaluokista. Tunnelma lähenteli suomalaisen vapun alkusuoraa.
Torstaina lompsin naapurustoni pubiin katsomaan matsin kaveriporukkani kanssa. Me kaikki olimme sumplineet itseillemme iltapäivän vapaaksi. En muista nähneeni naapuruston pubia yhtä täynnä pariin vuoteen – ja tämä oli keskellä päivää. Kysyin kaveriltani, kuusikymppiseltä penkkiurheilun ongelmakäyttäjältä ja syntyperäiseltä amerikkalaiselta, josko hän on koskaan kokenut samanlaista urheilutunnelmaa kuin viimeisen parin viikon aikana. ”Never”, vastasi hän.
Jalkapallo on virallisesti lyönyt itsensä läpi Yhdysvalloissa. Team USA ei ole enää altavastaaja vaan joukkue, joka pystyy hyvänä päivänä haastamaan kenet tahansa. Se selvisi kivenkovasta lohkostaan jatkoon. Mutta kuten Yhdysvaltojen valmentaja Jürgen Klinsmann sanoi: ”Lohkoa kutsutaan kuolemanlohkoksi myös siksi, että me olemme siinä.”
Soundtrack: The Decemberists, The Sporting Life