Ukraina ja venäläinen ajatus maailmasta
Helmikuussa 1946 George F. Kennan (1904–2005), amerikkalainen diplomaatti ja Venäjän/Neuvostoliiton asiantuntija, lähetti pitkän koodatun sähkeen Moskovasta Washingtoniin.
Kennan tunsi Neuvostoliiton ja venäläisen kansanluonteen. Hän puhui erinomaista venäjää ja vietti, useaan eri otteeseen, vuosikausia Moskovassa, jossa hän jakoi lukemattomia illallisia, vodkaryyppyjä ja keskusteluita isäntiensä kanssa.
Kun Stalin aloitti puhdistuksensa, Kennan otti tapahtuman henkilökohtaisesti. Jotkut hänen venäläisistä ystävistään ”katosivat”, ja Kennan joutui muiden diplomaattien tavoin eristäytymään kaupungista sekä rakastamistaan venäläisistä ja heidän kulttuuristaan.
Toisen maailmansodan jälkeen Kennan palasi Moskovaan.
Neuvostoliiton toimet turhauttivat ja hämmensivät Yhdysvaltoja, mutta varhainen Trumanin hallinto halusi sopua ja yhteistyötä Stalinin kanssa. He olivat kukistaneet natsit yhdessä, ja Truman toivoi yhteistyöhakuisen politiikan jatkumista.
Myös Kennan oli turhautunut. Hän näki mitä Stalin oli tekemässä, mutta Foggy Bottom (Yhdysvaltain ulkoministeriö) ei kiinnittänyt huomiota Kennanin kommentteihin. Kennan purki ajatuksiaan monisivuiseen sähkeeseen, jossa hän analysoi Neuvostoliiton politiikan motiiveja sekä venäläistä ajatusta maailmasta ja ulkopolitiikasta
Kommunistinen ideologia on teleologiassaan laajentumishakuinen ja evankelinen, mutta sen ilmentymismuodot Neuvostoliitossa perustuvat myös vanhaan venäläiseen paranoiaan ja muukalaisten pelkoon, Kennan sanoi.
Kennan ihaili ja piti venäläisistä ihmisinä, mutta kauhisteli heidän poliittista johtoaan, joka kykeni taitavasti hyödyntämään ja ruokkimaan kansallisluonteen negatiivisimpia piirteitä.
Neuvostoliiton politiikka pohjautui venäläisten ”luontaiseen alemmuudentuntoon”. Tämä saa heidät ajattelemaan, että turvallisuus vaatii kärsivällistä ja pitkäjänteistä politiikkaa, jonka tarkoituksena on kilpailevien valtioiden täydellinen kukistaminen, Kennan kirjoitti. Neuvostoliiton johtajat eivät olleet kovinkaan vastaanottavia järjen logiikalle, mutta erittäin herkkiä voiman logiikalle.
Kennanin ajatukset muodostivat lopulta Yhdysvaltain kylmän sodan aikaisen patoamispolitiikan kivijalan. Älkää sekaantuko kommunistisen leirin sisäisiin asioihin, mutta estäkää kommunismin ja Neuvostoliiton vaikutuspiirin leviäminen vaikka voimalla, Kennan ohjeisti.
Antakaa kommunismin velloa omissa liemissään ja lopulta se romahtaa itsestään, Kennan sanoi. Hän povasi romahtamisen tapahtuvan noin 50 vuodessa.
Kommunistinen ideologia edusti totalitaarista, maailmaa ja maailmankatsomusta radikaalisti muokkaavaa voimaa, joka pystyi muuttamaan jopa kulttuuria harvinaisen nopeasti. Silti sekään ei kasvanut tyhjiössä. Neuvostoliittolainen kommunismi sekoittui alueellisiin kulttuureihin, traditioihin, pelkoihin ja toiveisiin. Kennan tajusi sen ja opetti länttä ymmärtämään näiden väliset erot ja rajaviivat.
Kylmän sodan loputtua monet amerikkaiset uskoivat, että jännitteet ja erimielisyydet katosivat Neuvostoliiton myötä. He olivat väärässä. Amerikkalaiset ovat aloittaneet Venäjän politiikkansa uudelleenarvioinnin jo vuosia sitten, mutta Ukrainan tapahtumat vaativat mittavampaa ulkopoliittista tilanteen analysointia ja konkreettisia tekoja. Kansainvälisen yhteisön arvovalta, sopimusten pitävyys ja itäisen Keski-Euroopan vakaus ovat nyt viivalla.
Olemmeko palaamassa blokkiajatteluun?
Tarvitseeko länsi uuden, doktrinaalisen linjan suhtautumisessaan Venäjään? Miten se tehdään ilman sortumista kongressin ja amerikkalaisen perusjannun taipumuksiin kohti mustavalkoista ja yksioikoista dualismia?
Mitä länsi voi tehdä lieventääkseen Venäjän pelkoja ilman, että se, julman voimapolitiikan ja vaistonvaraisen realismin nimissä, hylkää demokratiaa ja muun Euroopan yhteyteen kaipaavan Itä-Euroopan?
Tarvitsemmeko me uuden Kennanin?
Soundtrack: Billy Bragg, Waiting for the Great Leap Forward.