Luomisopin puolustaminen on mahdoton tehtävä
Evoluutio vastaan luomisoppi -keskustelu on saanut kohtuullista huomiota Yhdysvalloissa viime päivinä. Tieteen popularisoija Bill Nye ja kentuckylaisen luomisopin museon johtaja Ken Ham väittelivät tiistaina aiheesta Hamin kotikentällä, miehen johtamassa museossa.
Tapahtuman olisi helppo vetää vitsiksi, mutta Nye otti väittelyn vakavasti. Hän oli valmistautunut huolellisesti ja tarjosi runsaasti tietoa, todisteita ja analyysia vastapuolen argumenttia vastaan. Luomiskertomuksen puolustajaksi Ham oli keskivertoa älykkäämpi ja paremmin informoitu kreationisti.
Nye, luonnollisesti, voitti väittelyn 6–0. Kreationismin puolustaminen taitavaa keskustelijaa vastaan on liki mahdoton tehtävä. Ham ei saanut puhuttua mustaa valkoiseksi.
Joitain eurooppalaisia saattaa naurattaa koko ajatus aikuisista, koulutetuista ihmisistä tosissaan väittelemässä evoluutioteorian totuudesta. Luomisopin kannattajat on puskettu vanhalla mantereella marginaaleihin jopa vankan uskonnollisissa piireissä.
Konservatiivisten kristittyjen jumiutuminen luomiskertomukseen on hieman outoa. Jeesuksen tarinat kamelista, neulansilmästä, rikkaasta miehestä ja taivaasta saavat monilta fundamentalisteilta teologisesti hyvinkin luovia tulkintoja, mutta samalla he ottavat luomiskertomuksen symboliikan kirjaimellisesti.
Luomiskertomuksen yllättävä suosio fundamentalistipiireissä selittyy amerikkalaisen demokratian negatiivisimmilla piirteillä.
Amerikkalainen demokraattinen ja anti-autoritaarinen impulssi on vahva. Politiikassa se heijastuu vahvana epäluottamuksena valtioon. Arkisella tasolla se näkyy joskus skeptisyytenä tiedettä ja asiantuntijoita kohtaan.
Tieteen alistaminen mielipidetiedusteluiden ja demokratian oikuille on vanha amerikkalainen traditio, ja se elää voimakkaimmin varsinkin Etelässä. Kuuluisassa ”Daytonin apinajuttu” -oikeudenkäynnissä vuodelta 1925 testattiin Tennesseen osavaltion lakia, joka kielsi darwinismin opettamisen osavaltion kouluissa. Kun nuori opettaja John Scopes haastoi lain, osavaltion argumentti oli, että darwinismia ei pidä opettaa kouluissa, sillä valtaosa osavaltion asukkaista ei halua sitä.
Humanistisissa, tulkinnanvaraisissa oppiaineissa tinkaaminen on vielä kovempaa. Osa Yhdysvaltojen historian peruskurssien luennoista menee satunnaisesti opiskelijoiden valistamiseen siitä, että heidän tuntemuksensa eivät ole faktoja ja että idean suosio ei automaattisesti merkitse sen todenperäisyyttä. He eivät voi ohjata mielipiteillään menneisyyden luonnetta.
Kun lisäämme yhtälöön uskonnon, saavumme vielä takkuisampaan epistemologiseen viidakkoon. Joskus kristityt opiskelijat pyörittelevät silmiään, kun kerron intiaanien esi-isien saapumisesta Uudelle mantereelle yli reilusti yli 10 000 vuotta sitten. Heidän maailmansa on alle 7 000 vuotta vanha. Samoin amerikkalaiset intiaanit loukkaantuvat ehdotuksesta, että he ovat saapuneet mantereelle. Monien intiaaniheimojen kosmologian mukaan heidät luotiin Amerikan mantereella.
Niin hassulta kuin se vaikuttaakin herran vuonna 2014, Nye–Ham-keskustelun kaltaiset tapahtumat ovat tärkeitä. Niiden populistinen lähestymistapa ja tieteen kansanomaistaminen auttaa ihmisiä ymmärtämään ja jopa hyväksymään evoluution keskeiset argumentit. Hiljalleen jopa jotkut vannoutuneimmat Darwinin kriitikot ovat löytämässä valon.
Soundtrack: Antti Syrjäniemi, Daytonin apinajuttu.