240 vuotta ja murrosiässä – USA:n synttärit
Perinteisesti yritän juhlia Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivää ajattelemalla maan hyviä puolia: sen fyysistä kauneutta, ihmisten avuliaisuutta, valtavan rikasta tiede-elämää ja taidetta, yleistä luovuutta…
Yksi Yhdysvaltojen positiivisista puolista on maan kyky itsekritiikkiin. Amerikkalainen media, akatemia ja kulttuurielämä ovat täynnä tiukan kriittistä itsetutkiskelua. Jopa globaali antiamerikkalaisuus on paradoksaalisesti pitkälti amerikkalainen tuote.
Tällä hetkellä Yhdysvallat on keskikokoisessa poliittisessa kriisissä. Patologiset valehtelijat, haihattelevat sosialistit, vihaiset karjujat, muukalaiskammoiset puolirasistit ja täysin joustamattomat hihhuli-ideologit ovat kaapanneet aivan liian suuren siivun maan poliittista valtaa.
Poliittinen raivo on useimmiten ennemminkin yhteiskunnallisten ongelmien oire kuin syy. Amerikkalaisen itsekriittisen perinteen nimissä listaan omia havaintojani ongelmista, jotka maan olisi taklattava pikimmiten.
Taloudellinen eriarvoisuus
Amerikkalaiset ovat perinteisesti suvainneet suuriakin tuloeroja, kunhan yhteiskunta on tarjonnut lupauksen sosiaalisesta etenemisestä. Lupaus on viime vuosikymmeninä hiipunut. Yhdysvallat nyt on melko staattisten yhteiskuntaluokkien maa, joissa yhä suurempi osa kansakuntaa syntyy ja kuolee samassa sosioekonomisessa lokerossa. Läntisistä isoista valtioista ainoastaan Italian ja Ison-Britannian sosiaalinen liikkuvuus on hitaampaa.
Koulutuksen kustannukset
Koulutus liittyy oleellisesti ensimmäiseen ongelmaan. Yliopistojen taso on edelleen valtaosin erittäin vankka, mutta niiden hintataso on noussut pilviin. Monet osavaltiot ovat monin paikoin sälyttäneet yhä suuremman osan opiskelukustannuksista oppilaiden harteille, kun osavaltioiden lainsäädännöt ovat leikanneet yliopistojen rahoitusta.
30 vuoden aikana yliopistojen opintomaksut ovat nousseet noin 1200 prosenttia. Valtava opintolainojen taakka vaikeuttaa nuorten perheiden kiipeämistä keskiluokkaan rasittaen samanaikaisesti useita muita taloussektoreita.
Rahan rajoittaminen politiikassa
Kampanjarahoituksen uudistus ja tiukka lobbauksen rajoittaminen korjaisivat monet ongelmista liki itsestään. Kymmeniä miljoonia lahjoittavat miljardöörit ja valtavilla lobbausbudjeteilla operoivat suuryritykset ovat ottaneet liki kuristusotteen Washingtonista.
Nykyisessä tilanteessa kongressiedustajat joutuvat käyttämään suhteettoman osan ajastaan rahankeruuseen. Se tekee heistä turhan herkkiä kuuntelemaan lahjoittajien toiveita. Lisäksi jatkuvat kerjuureissut ovat vahingoittaneet Washingtonin sosiaalista elämää. Edustajat eivät enää tunne toisiaan, sosialisoi yli puoluerajojen samalla tavoin kuin vielä pari vuosikymmentä sitten.
Haasteista ja ongelmista huolimatta Yhdysvallat on silti valtaosin hyvässä vedossa. Maa on murrosikäisen emotionaalinen ja paikoitellen turhan helposti manipuloitavissa, mutta kasvukivut loppuvat – tai muuttuvat – ajallaan.
Hyvää syntymäpäivää!
Soundtrack: Randy Newman, Sigmund Freud’s Impersonation of Albert Einstein in America:
https://www.youtube.com/watch?v=08B3KgelWss