Miksi rahasta on niin vaikea puhua?

Palkkioista puhuminen nolottaa. Lisää ei uskalla pyytää. Tuli suostuttua puoli-ilmaiseksi, mutta ehkä tämä poikii lisää keikkoja.

Freelancerina työskentelevä voi joutua neuvottelemaan kymmeniä ellei satoja sopimuksia vuodessa. Muusikkojen liiton lakiasiainpäällikkö Lottaliina Pokkinen auttaa työkseen luovia tekijöitä sopimusten teossa. Hän tietää, miten epämiellyttäviä hintakeskustelut useimmille ovat – jopa isoille nimille, mikä tulee esiin Pokkisen tuoreessa neuvotteluoppaassa Artisti maksaa. Kun kirjailija Sofi Oksanenkin myöntää, että rahasta on vaikea neuvotella, nuoren ammattilaisen ei tarvitse tuntea itseään surkimukseksi.

Rahasta puhuminen tuntuu olevan vaikeaa usein juuri luovien alojen tekijöille. Putkiasentaja antaa laskun käteen eikä kysy arastellen, minkä verran teillä on ollut tapana maksaa tämmöisestä.

Lottaliina Pokkinen kertoo pohtineensa paljon rahan ja luovan työn jännitettä. Taidealoille valmistautuminen alkaa usein jo lapsena. Harrastuksesta tulee pikkuhiljaa työ, ja sitä ennen on soitettu taloyhtiön bileissä tai valokuvattu ystävän häissä ilmaiseksi. Kun on tehnyt työtä ikänsä rakkaudesta, hinnan laittaminen omalle osaamiselle tuntuu vaikealta.

Ei kyse välttämättä ole vain alasta. Juuri millään alalla opiskelijat eivät saa opinnoissaan eväitä hinta- ja sopimusneuvotteluihin. Käytännön kiemurat joutuu oppimaan työelämässä kantapään kautta – usein nielemällä ensin muutaman sielua kirvelevän sopimuksen.

Paljon vaikuttaa myös kilpailutilanne. Monilla aloilla tulijoita aidosti riittää ovista ja ikkunoista. Työn tilaajan ei tarvitse kuin vihjata tästä, niin alityöllistetty ammattilainen hätääntyy ja nappaa keikan puolihintaan.

Tutkija, taidehistorioitsija Anna Kortelainen kertoo Artisti maksaa -kirjassa, kuinka hän uransa alussa oli kiitollinen kaikesta, hattu kourassa. “En osannut esittää jatkokysymyksiä enkä edes hahmottaa, että olen ylipäätään neuvottelukumppani. Luulin olevani ikään kuin työhaastattelussa, jonka läpäisin ja jonka jälkeen minulle lyötiin eteen paperi, joka minun tuli nöyränä allekirjoittaa – ja nopeasti, ennen kuin pomo muuttaa mielensä.”

Jos ei luova ammattilainen tykkää puhua rahasta, moni työn tilaajakaan ei tykkää. Esimerkiksi media-alalla tilaaja toimii usein tiukoissa budjettiraameissa, jossa omaa neuvotteluvaraa on vähän. Keikkailija törmää usein tilanteeseen, jossa tilaaja ryhtyy surkuttelemaan pientä budjettiaan. Pahimmillaan saatetaan syyllistää korvauksen pyytäjää: “Jos maksan sinulle enemmän, se tarkoittaa sitten sitä, että muille pitää maksaa vähemmän”.

Joskus tilaaja ei edes tule ajatelleeksi todellista työmäärää. Esiintyjää pyydetään paikalle muutamalla kympillä, eikä ajatella, että pitää esitys valmistellakin, matkustaa paikalle ja takaisin, kenties roudata kamoja, maksaa eläkevakuutukset.

Vaikka hintaneuvottelut maistuvat tervalta, Pokkisen mukaan neuvottelua ei tarvitse ajatella asemasotana tai riitelynä. Palkkiopyynnössä ei ole mitään henkilökohtaista, vaan se on normaalia liiketoimintaa. Hyvä fiilis ja diplomaattisuus on mahdollista yhdistää tiukkuuteen ja ammattitaitonsa arvostamiseen.

Artisti maksaa -kirja antaa vinkkejä neuvotteluihin. Monen ammattilaisen mielestä rahasta on hyvä puhua heti alkuun eikä lykätä sitä viimeiseksi. Rahasta puhumista ei kannata ujostella kollegoiden kanssa, vaan heiltä voi reilusti kysellä, mitä he ovat samasta työstä laskuttaneet. Avoimuus hyödyttää kaikkia. Koskaan ei ole hätä saada nimiä paperiin. Aina voi pyytää aikaa tarkistaa sopimus rauhassa ja tarvittaessa luetuttaa kokeneemmalla.

Jos freelancerin kalenterissa on tyhjää, on painetta hyväksyä huonotkin liksat. Mutta omaa aikaa kannattaa oppia arvostamaan. Millä hinnalla olen aikani valmis myymään? Kannattaako viikon ainoa vapaapäivä tuhlata ”näkyvyyttä” tarjoavaan keikkaan? Joskus on parempi sanoa kiitos ei kuin lupautua hommaan, josta sovittua tekee mieli vajota maan alle.