Ajolähtö-hanke on Koneen Säätiön Jakautuuko Suomi? -rahoituksen (2015–2017) saanut tutkimushanke, joka yhdistää journalismin, valokuvan ja tutkimuksen keinoja.

Kukapa kodistaan luopuisi?

Anu-Hanna Anttila
Blogit Ajolähtö 28.9.2017 09:38

Suomalaisista enemmistö jää asumaan kotiseudulleen, ja vuonna 2016 lähes puolet suomalaisista asui syntymäpaikkakunnallaan. Kotiseudulle kiinnitytään erittäin vahvasti Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla, kun taas Etelä-Savosta ja Kainuusta lähes puolet muuttavat toisaalle. Muun muassa tällaisia tuloksia on VTT Timo Aro saanut tutkiessaan maan sisäistä muuttoliikettä väestötilastojen avulla.

Tavallisimmat syyt muuttaa pois kotiseudultaan ovat työ ja koulutus. Laajemman muuttoliikkeen suunta on etelään ja lounaaseen yliopistokaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Rakennemuutoksen kourissa kamppailevat niin teollisuus- kuin maanviljelypaikkakunnat – ja vuosi vuodelta maaseutu tyhjenee.

Vuosina 2010–2016 on Kymenlaakso ollut muuttoliiketutkimuksen mukaan yksi selvistä muuttotappioalueista. Kotka-Haminan seutukunnan nettomuutto on ollut -2666 henkeä ja Kouvolan seutukunnan -2199 henkeä. Pahimmin muuttotappio on 2010-luvulla kouraissut Kemi-Tornion seutukuntaa. 

Vaan mikäpä siinä jäädä syntymäpaikkakunnalle, elellä rauhassa, jos työtä riittää ja kaikki on hyvin. Tällöin ei ole erityistä tarvetta muuttaa muualle, jolloin jääminen on omanlaisensa valinta. Näin on hyvä ja vähempikin riittää, kuten Ajolähtö-tutkimushankkeeseemme osallistuneet antoivat ymmärtää. Tämä on yksi kiinnostavista tuloksista, kun selvitimme, miksi nuoret aikuiset jäävät syntymäpaikkakunnilleen Kotkaan ja Kouvolaan.

Lisäksi on olemassa työn perässä liikkumista estäviä tekijöitä. Ajolähtö-hankkeessa pohdimme myös tätä. Koti kiinnittää paikoilleen – etenkin koti omistusasunnossa. Muuttoa ei pidetä vaihtoehtona edes silloin, kun ansiotyöt loppuvat, vaan uutta työtä etsitään mieluimmin kotiseudulta. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 omistusasuminen oli yleisin asumisen muoto. 

Jos koti omistusasunnossa kiinnittää paikoilleen ja estää muuton toiselle paikkakunnalle, on tämä ilmiö ilmeisen voimakas muuttotappioalueilla. Rakennemuutoksen seuraukset näkyvät myös asuntojen hinnoissa. Halvimmat kerrostaloneliöt löytyvät Kainuusta ja Kymenlaaksosta. 

Tarkasteltaessa samankokoisten ja -kuntoisten asuntojen hintoja alueelliset erot ovat huikeat. Esimerkiksi Kotkan Sunilasta voi pienen yksiön ostaa Alvar Aallon suunnittelemasta talosta noin 20 000 eurolla, mutta Helsingistä tällä rahalla saa vain autopaikan

Omistusasunnon myyminen ei edellisistä syistä kannata, etenkin jos velkaa on runsaasti, eikä monikaan ylipäätään halua luopua kodistaan. On vaikea muuttaa työn tai koulutuksen perässä. Kalliiksi käy myös se, jos omistusasunnon rinnalla täytyy vuokrata työasunto toiselta paikkakunnalta. Toki työasunnon voi vähentää ansiotuloista työasuntovähennyksenä, mutta tässä kohdin laki ei ole kaikille sama. 

Nimittäin jos on sinkku tai elää avoliitossa ilman yhteisiä lapsia, ei ole oikeutettu vähentämään tuloverotuksessa työasuinpaikan vuokrakuluja ja matkakuluja työ- ja kotipaikan välillä. Syynä on se, ettei ole perheellinen. Vuonna 2017 työasuntovähennys on 250 e/kk, joten vähennettävää kertyy vuosien mittaan aika lailla matkakulujen kanssa.

Avoliitossa elävä lapseton pari ei ole tässä katsannossa perhe, mutta aviopari ilman lapsia kyllä on. Avioliitto ja alle 18-vuotiaat lapset ovat ratkaisevia perhettä määriteltäessä. Suomessa asuu kuitenkin näillä kriteereillä ”perheettömiksi” leimattuja aikuisia reilusti yli miljoona.

Ehkäpä vain vakituinen työpaikka saa muuttamaan kotipaikkaa pysyvämmin. Toki parisuhdekin kiinnittää paikoilleen – oli yhteisiä lapsia tai ei. Harva kodistaan luopuisi minkään sortin lyhytaikaisen suhteen vuoksi.

Anu-Hanna Anttila

Kirjoittaja on helsinkiläinen valtiotieteiden tohtori ja sosiologian dosentti, joka työskentelee Teollisuusliitto ry:n (ent. Metalliliitto) tutkimuspäällikkönä. Anttila toimii Ajolähtö-hankkeen vastuullisena johtajana.

Keskustelu