Ensin kivipöly ja tehdaskemikaalit, nyt kiire ja stressi – työelämä on aivoille rankkaa

Tehtaissa ja kaivoksissa työskentely on aikoinaan pilannut monen työläisen terveyden. Kaivospöly, vaaralliset kemikaalit, olematon työturvallisuus ja onnettomuuksien riskit olivat Suomessa vielä muutama vuosikymmen sitten työnteosta seurannut terveydellinen uhka.  Tällä hetkellä työterveyteen liittyvä keskustelu viittaa työn kuormittavuuteen, uupumukseen ja loppuun palamiseen. Näiltä on vaikeampi suojautua kuin myrkyllisiltä kaasuilta tai pölyltä.

Aivotutkijat ovat osallistuneet viime vuosina aktiivisesti työelämäkeskusteluun.  Työstressi kuormittaa aivoja, jos palautuminen ja lepo eivät ole tasapainossa. Kiireen on todettu myös vaikuttavan ihmisten kognitiivisiin kykyihin. Kroonistuessaan se voi lisätä Alzheimerin riskiä.

Työn tekemisen lisäksi myös muu työelämään liittyvä epävarmuus lisää kuormittavuutta, puhumattakaan työasioiden valumisesta vapaa-ajalle. Pitkään jatkuvan stressitilan seurauksena voi olla verenpaineen kohoamista, immuunijärjestelmän ja ruuansulatuksen hidastumista. Samoin mielenterveyden ongelmat, kuten uupumus ja masennus, ovat stressin ja kiireen seurausta. Työstressin taltuttamiseksi tarjotaan työpäivän suunnittelua, taukoja, ulkoilua, rutiineja ja sosiaalista vuorovaikutusta ja ennen kaikkea rauhoittumista. Tällaiseen suunniteltuun ja aikataulutettuun työpäivään  on mahdollisuus vain niillä, jotka noudattavat säännöllistä työaikaa.

Avokonttorissa työskentely on stressaavaa jatkuvan taustahälyn ja työn keskeytymisen vuoksi. Samaa voi varmasti sanoa myös esimerkiksi päiväkodeissa, kaupassa ja tehdassalissa työskentelystä. Etätyöskentely vaatii kurinalaisuutta ja itseohjautuvuutta, joka myös lisää työn tekemisen painetta. Työelämässä vallitsee kiireen ihanne, jossa kiireinen ihminen mielletään tehokkaaksi. Työympäristön ja -yhteisön vaikutukset hyvinvointiin tunnistetaan, mutta tehokas ihannetyöntekijä saattaa kokea olevansa negatiivisten vaikutusten ulottumattomissa. 

Hyvinvoinnin kannalta kiire on kuitenkin vahingollista. Kiireen ja stressin vaaroista tiedetään kyllä, mutta siitä huolimatta omaa kiirettä korostetaan arkisissa keskusteluissa. Jos työstä puuttuu kiire, mieleen saattaa nousta epäilys omasta työtehosta ja työtehtävien ymmärtämisestä.

Työ ei ole muuttunut, työn tekeminen on. Työn kuormittavuuden pohtiminen ja ratkaisujen hakeminen ei kuitenkaan voi olla ainoastaan työntekijän harteilla, eikä ole syytä ajatella, että työkiire ja stressi koskisi ainoastaan kokoaikaisessa työssä olevia. Hengityssuojaimet, kypärät ja työergonomia auttoivat kaivoksissa ja tehtaissa. Kiireeseen ei kenties ole samanlaista lääkettä, vaan rauhoittumiseen vaaditaan ympäristönkin rauhoittuminen.