Illallispöydässä väitellään politiikasta – jos ollaan onnekkaita!

Viime aikojen suurten yhteiskunnallisten spektaakkeleiden, kuten Trumpin ja Brexitin myötä, on julkiseen keskusteluun jälleen noussut sukupolvien välinen kuilu. Uutisia lukiessa voisi melkein kuvitella, etteivät suuret ikäluokat ja milleniaalit sovi samaan huoneeseen

Sukupolvikeskustelussa jylläävät useimmiten negatiiviset yleistykset, joilla eri aikakausien ihmiset toisiaan arvostelevat. Suuret ikäluokat ovat itsekkäitä, oman edun ajajia, kun taas milleniaalit laiskoja ja hemmoteltuja. Onkin oikeastaan kiinnostavaa huomata, kuinka paljon kritiikkiä lokerointi esimerkiksi sukupuolen, seksuaalisuuden tai etnisen taustan vuoksi aiheuttaa, mutta sukupolviin liittyvä yleistäminen tuntuu olevan hyväksyttävää.

Milleniaaleilla tai sukupolvi Y:llä tarkoitetaan vuosina 1980–1990 syntyneitä nuoria aikuisia. Milleniaalit kuvaavat sosiaalisen median kanavien kautta itseään ulospäin suuntautuneiksi, diginatiiveiksi maailmankansalaisiksi – siis toisenlaisiksi kuin vanhempansa. Monella tapaa milleniaalit myös toimivat eri tavalla kuin vanhempansa – esimerkiksi kouluttautumalla korkeammalle ja perustamalla perheen myöhemmällä iällä.

Sukupolvien yhtäläisyyksiä kuitenkin löytyy esimerkiksi arvoissa ja asenteissa. Pasi Pyöriän ja Satu Ojalan tilastollisen tarkastelun mukaan nuorten (aikuisten) palkansaajien asenteet työntekoa kohtaan ovat pysyneet samanlaisina kuin suurilla ikäluokilla eikä vapaa-aika ole ajanut työnteon edelle.

Työelämän ja talouden muutokset ovat aiheuttaneet haasteita milleniaaleille. Työelämässä he ovat heikommassa asemassa kuin vanhempansa aikoinaan. Määräaikaisuudesta johtuva epävarmuus ja työsuhteiden epätyypillisyys kuuluvat nuorten aikuisten kokemuksissa. Toisaalta suurilla ikäluokilla on ollut myös omat vaikeutensa työelämässä, jossa esimerkiksi 1990-luvun lama aiheutti huolta ja ahdistusta monelle. 

Milleniaalit suhtautuvat perheeseen ja vanhemmuuteen hyvin samankaltaisesti kuin vanhempansa. Suuret ikäluokat auttavat omia lapsiaan enemmän ja kauemmin kuin heidän ennen sotia syntyneet vanhempansa. Moni milleniaali on voinut turvautua vanhempiensa tukeen opintojen ja työelämän alussa. Avun tarve näyttää lisääntyvän, ja vanhempien tuella on entistä suuremmat vaikutukset nuoren aikuisen elämään. Onnekkaita ovat ne, joiden perheillallisella väitellään politiikasta, mutta saman pöydän ympäriltä löytyy myös tuki ja apu.