Ajolähtö-hanke on Koneen Säätiön Jakautuuko Suomi? -rahoituksen (2015–2017) saanut tutkimushanke, joka yhdistää journalismin, valokuvan ja tutkimuksen keinoja.

Miksi Rosengård pysyy Zlatanissa?

Päivi Berg
Blogit Ajolähtö 22.6.2017 09:37

Jos olet ollut ongella ja saanut saalista, niin tiedät, kuinka lohduttomalta näyttää kalliolla, veneessä tai rantahiekalla epätoivoissaan veden sijasta ilmaa kiduksiinsa haukkova ja tempoileva kala. Ihmisen paikkaan kuulumattomuuden tai vääräpaikkaisuuden kokemus voi niin ikään tuntua siltä, kuin olisi kala kuivalla maalla – itselleen vieraassa ja tuntemattomassa ympäristössä.

Kirjailija, psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Katriina Järvinen kirjoitti 1990-luvun lopulla pitkän harkinnan jälkeen Yliopisto-lehteen jutun. Hän kertoi olevansa kotoisin köyhästä työläisperheestä ja tuntevansa yliopistolla voimakasta ulkopuolisuutta, koska ei hallinnut yliopistopiirien sosiaalista koodia. Järvinen koki, että jutun julkaisemisen jälkeen häntä alettiin vältellä yliopistolla. Siitä sai kuitenkin alkunsa Järvisen yhteistyössä Laura Kolben kanssa vuonna 2007 julkaistu teos Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (Kirjapaja). Hiljan omasta ”luokkaretkestään” kirjoitti toimittaja Satu Vasantola Helsingin Sanomissa.

Työväenluokkaisesta taustasta oleva ruotsalainen jalkapalloilija Zlatan Ibrahimović kasvoi monikulttuurisessa, Malmön ulkopuolella sijaitsevassa Rosengårdin lähiössä. Hänen Rosengårdin alikulkutunnelin seinään maalattu sitaattinsa kuuluu: “Man kan ta en kille från Rosengård, men man kan inte ta Rosengård från en kille“. Sama lause hieman eri muodoissa on toki olemassa monissa maissa.

Pierre Bourdieun käsite habitus merkitsee yksilön sosialisaation ja materiaalisen ympäristön muovaamaa tulkintakehystä, joka toimii päätöksentekoa, valintoja ja käytäntöjä ohjaavana tekijänä eri elämänalueilla. Habitus ei ole tietoinen mielessä oleva malli, vaan se kaivertuu myös ruumiiseen – tapoina seistä, istua, liikkua, puhua ja näin ollen myös tuntea ja ajatella.

Kun ihminen elää ympäristössä ja on itselleen tutuissa tilanteissa, jossa hänen habituksensa on muotoutunut, hän on ikään kuin kala vedessä. Vastaavasti habituksen kohdatessa vieraamman tilanteen tai ympäristön, seurauksena ei välttämättä ole muutos, vaan kokemus epävarmuudesta ja turvattomuudesta – kuin kalalla kuivalla maalla. Tästä voi ajatella olevan kyse myös Järvisen kokemuksessa. ”Rosengård” ei häviä siellä kasvaneesta.

Usein kokemus omasta vääräpaikkaisuudesta liittyy tutkimuskirjallisuudessa juuri yhteiskuntaluokkaan. Useammin kuvataan työväenluokkaisen ihmisen ponnisteluja sopeutua keskiluokkaiseen tai yläluokkaiseen ympäristöön tai tilanteeseen kuin toisin päin.

Esimerkiksi Mari Käyhkö on teoksessaan Siivoojaksi oppimassa. Etnografinen tutkimus työläistytöistä puhdistuspalvelualan koulutuksessa (Joensuu University Press 2006) kirjoittanut siitä, kuinka alempiin sosiaaliryhmiin ja heidän habitukseensa liitetään ”alemmat” käytöstavat: laiskuus, moraalittomuus, sivistymättömyys sekä henkinen että seksuaalinen löyhyys. Heidän katsotaan uhkaavan järjestystä ja olevan näin ollen kontrollin tarpeessa. Hierarkkisessa luokkajärjestyksessä keskiluokkainen, sivistynyt ja sofistikoitunut koodi näyttäytyy yhteiskunnallisesti sinä ainoana oikeana. Tämän voi todeta katsomalla Hullunkuriset perheet -pelikortteja (ks. kuvat). Tai pohtimalla miten Zlatanin letkautuksia ja toimia olisi ”siedetty” jos hän ei olisi menestynyt niin hyvin urheilu-urallaan.

Käytännössä on tunnistettavissa myös tilanteita, joissa ylempi luokka on eksyksissä.

Tiedät välittömästi bussissa, ettei suurella setelillä kertalippua ostava, itsestään ehkä hieman suuremman numeron tekevä matkustaja käytä tavallisesti julkista liikennettä. Voit olla myös varma, millä asuinalueella hän poistuu bussista. Lentokoneessa hänellä saattaa olla joskus vaikeuksia ymmärtää, että kun hän ei ole työmatkalla ja lennä bisnesluokassa, hän joutuu odottamaan tarjoilukärryä ja vuoroaan siinä missä muutkin.

Lapsuudestasi saatat muistaa hänet ehkä sinä vähän ”ylikohteliaana” luokkatoverina, joka ei oikein osannut pitää puoliaan. Sen hän oppi kyllä myöhemmin varsin hyvin, kun säännöt ja tilanteet iän myötä hieman muuttuivat.

Päivi Berg

Kirjoittaja on espoolainen valtiotieteiden tohtori ja sosiaalipsykologian dosentti. Hän työskentelee Nuorisotutkimusverkostossa Ajolähtö-hankkeessa vanhempana tutkijana ja toimii hankkeen varajohtajana.

Keskustelu