”Ilman isovanhempia en koskaan pääsisi salille"
Työajan ulkopuolinen aika on vapaa-aikaa, mutta harva meistä kokee tuota aikaa kovinkaan vapaana.
Työajan ulkopuolinen aika on vapaa-aikaa, mutta harva meistä kokee tuota aikaa kovinkaan vapaana. Vapaa-ajalla nimittäin hoidetaan jopa niin, että hoitaminen on aikataulutettu vapaa-ajan rutiineiksi: pitää muistaa hoitaa itseään eli syödä järkevästi, harrastaa liikuntaa ja levätä, lapsiperheessä hoidetaan tietenkin lapsia ja kotityöt ovat hoidettavien asioiden listalla. Ja jossain vaiheessa pitäisi muistaa myös hoitaa parisuhdetta (jos sellainen on).
Naiset hoitavat edelleenkin suurimman osuuden kotiin ja lapsiin liittyvästä vapaa-ajan työstä. Lisäksi paineet parisuhteen hoitamiseen suunnataan useimmiten naisille. Myös omaan hyvinvointiin liittyvä keskustelu on yleensä suunnattu naisille, ainakin mikäli jokakeväisiä liikunta- ja ruokavaliovinkkejä on uskominen.
Ajolähtö-hankkeen aineistossa on useita nuoria aikuisia, jotka ovat perheen perustamisen jälkeen huomanneet arjen aikataulujen haastavuuden. Perheen perustamisen myötä omat kotikulmat ja tukiverkostot painavat vaakakupissa, kun perheelle mietitään kotipaikkaa. Yleensä ajatellaan, että tukiverkostot voivat auttaa lastenhoidossa, mutta haastatteluissa esimerkiksi isovanhemmilta saadun tuen kuvaillaan liittyvän vanhempien vapaa-aikaan, sillä se ”mahdollistaa aikaa omille harrastuksille ja intohimon kohteille” sekä ”ilman isovanhempia en koskaan pääsisi salille, joka on mun henkireikä”.
Tukiverkostoista huolimatta vapaa-aika saattaa muuttua kiireiseksi ja stressaavaksi. Toisinaan todetaan, että mitä kiireisempi vapaa-aika, sitä paremmassa tilanteessa ihminen elämässään on, sillä silloin hänellä on sekä taloudellisia että ajankäytöllisiä resursseja. Aikapulasta valittamisen ajatellaan olevan parempiosaisten kitinää, vaikka todellisuudessa kiire on lisääntynyt niin työ- kuin vapaa-ajalla. Ja erityisesti naisilla. Tukiverkostot toimivat siis tärkeänä osana kiireisen arkea, jossa työn epäsäännöllisyys, vapaa-ajalle valuva työaika ja perheeseen, parisuhteeseen ja itseen kohdistuvat hyvinvoinnin vaatimukset täyttävät vapaa-ajan.