Työn aikataulutus on pielessä, ja kriisi on valmis
Tämän päivän työelämässä tuntuu joskus, että ihmiset luulevat keksineensä teleporttauksen. Jos työtehtävät onkin sijoitettu peräkkäin eikä päällekkäin, siirtymiä ei ole otettu huomioon.
Huolestuttavimmat esimerkit löytyvät aloilta, joissa epärealistinen aikataulutus voi aiheuttaa terveys- ja turvallisuusriskejä. Lähi- ja perushoitajien liiton SuPer-lehti kertoi, että vanhusten kotihoidossa työskentelevät ottavat yhteyttä pieleen lasketuista siirtymistä.
Pahimmillaan siirtymistä asiakkaan luota toiseen paikkaan ei ole huomioitu lainkaan. Tai siirtymäksi on määritelty 10 minuuttia, vaikka todellisuudessa aikaa kuluu 15 minuuttia.
Pieni nipistys joka siirtymässä tietää myöhästelyn kasautumista ja sitä, että koko päivä menee ahdistavaksi juoksemiseksi. Jokainen nipistys on pois asiakkaiden ajasta.
Satakunnan työ -lehti kirjoitti hiljattain huolestuttavasta tilanteesta Porin perusturvan kotihoidossa. Työntekijät kertoivat, kuinka uusi optimointijärjestelmä on lisännyt vaaratilanteita.
Kotihoitoon otettiin viime syyskuussa mobiilijärjestelmä, joka määrittää työntekijöille päivän työt. Parhaimmillaan järjestelmä helpottaa tiedonkulkua ja tehtävien tarkoituksenmukaisuutta, mutta työntekijöiden mukaan kävikin toisin.
Mobiilijärjestelmässä ei ole huomioitu siirtymäaikaa asiakkaan luota toisen luo, tai sitä on hyvin vähän. Järjestelmä on myös jakanut töitä myös hoitajille, jotka ovat sairaus- tai muilla lomilla.
Aamun ruuhkat ovat aiheuttaneet tilanteita, joissa diabetespotilaat ovat saaneet aamuinsuliininsa reilusti myöhässä ja aamupalakin on tullut vasta lounasaikaan.
Jos sijaisia ei saa, asiakaskäynnit laitetaan työntekijöiden listoille vaikka päällekkäin. Työntekijöiden mukaan joskus yhdelle ihmiselle on merkitty neljätoista aamukäyntiä ja suurin osa päällekkäin. Yliluonnollisille kyvyille olisi kysyntää.
Samaa koki esimerkiksi Ajolähtö-hankkeemme haastateltava, joka työskenteli piirijärjestössä kokopäivätyössä, mutta jonka samoilla työtunneilla oletettiin tekevän 30-prosenttista työaikaa myös järjestön paikallisyhdistyksessä.
Toimistotyössä kilpajuoksu ajan kanssa harvemmin uhkaa kenenkään turvallisuutta, mutta jaksamista se syö, ja työn laatu laskee. Monet asiantuntijat ovat luovuttaneet kalenterinsa toisten armoille. Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Annina Ropponen kuvaa Työpiste-lehdessä tilannetta, jossa sähköinen kalenteri täyttyy toisten merkkaamista palaverivarauksista, niin että työpäivästä on jäljellä enää puolen tunnin rako kello 12.
Lopulta joku buukkaa senkin – ajatellen ilmeisesti, että kollega pärjää ilman lounasta. ”Miksi ihminen priorisoi oman asiansa niin tärkeäksi, että hänen on varattava kollegaltaan jopa se viimeinen puolituntinen?” Ropponen hämmästelee.
Ropponen on pannut merkille, että palaverin varaaminen sähköisesti tekee toisen ajan ottamisesta jollain tapaa tunteetonta. Jos sopivaa yhteistä aikaa etsittäisiin kasvokkain tai puhelimessa, tuntuisi itsestäänselvältä kunnioittaa toisen ajankäyttöä.
Nyt ihmiset varailevat aikoja niin tiiviisti peräkkäin, että kollegan on mahdoton ehtiä ajoissa paikalle, ellei lähde edellisestä tapaamisesta etuajassa. Myöhemmän palaverikutsun esittäjä kuvittelee siis voivansa nipistää itselleen aikaa jo aiemmin sovitusta tapaamisesta. Toki myös kutsun vastaanottajalla on vastuu ajastaan. Miksi klikata hyväksyntää, jos tietää, ettei pysty.