Ajolähtö-hanke on Koneen Säätiön Jakautuuko Suomi? -rahoituksen (2015–2017) saanut tutkimushanke, joka yhdistää journalismin, valokuvan ja tutkimuksen keinoja.

Kotipaikkakunnilla pysyvät nuoret nähdään ongelmatapauksiksi

Päivi Berg
Blogit Ajolähtö 15.12.2016 15:28

Minna Nikunen (2016) kirjoittaa Ruumiillisuus ja työelämä. Työruumis jälkiteollisessa taloudessa-teoksessa liikkuvuudesta nuorten työmarkkinoiden pääomana. Hän tarkastelee liikkuvuus- ja työllistyvyysajattelua Euroopan unionin ja Suomen hallinnollisten toimijoiden dokumenteissa, joilla ohjataan nuoriso- ja koulutuspolitiikkaa kysyen, miten valmius paikasta toiseen siirtymiseen yhdistetään työllistymisen mahdollisuuksiin.

Dokumenttien viestin voisi tiivistää seuraavasti: jotta nuori olisi hyvä kansalainen, hänen tulisi liikkua, opiskella tai työskennellä ulkomailla. Liikkuvuus mielletään siis hyväksi, paikallaan pysyminen huonoksi asiaksi.

Kaikki liikkuminen ei Nikusen artikkelin mukaan kasvata työllistyvyyttä tai yksilön arvoa – on kyse siitä, mistä mihin liikutaan. Liikkuvuudessa on kyse yleensä muuttamisesta kohti ”keskusta”, olipa kyse muutosta Suomesta Lontooseen tai Brysseliin, Kymenlaaksosta Helsinkiin tai lähiöstä kaupungin keskustaan.

Työn perässä on perinteisesti Suomesta lähdetty työntekijäammateissa: sairaanhoitajaksi, kalatalouteen ja tehdastyöhön. Nyttemmin myös asiantuntija-ammateissa toimivat liikkuvat edistääkseen uraansa tai koska työnantaja sitä edellyttää.

Nikusen tekstissä liikkuvuudella viitataan lähinnä maasta toiseen työn perässä muuttamiseen. Ajolähtö-hankkeen näkökulmasta katsottuna kyse on paljolti samoista asioista kuin Suomen sisäisessä nuorten aikuisten työn perässä muuttamisessa. Blogissamme on tänä ja edellisenä vuonna käsiteltykin useampaan otteeseen juuri Kymenlaaksoon muuttamista, sieltä muualle muuttamista sekä sinne jäämistä.

Haluttomuus jättää koti näyttäytyy Nikusen mukaan esimerkiksi Euroopan komission vihreässä kirjassa kypsymättömyytenä tai ymmärtämättömyytenä. Hän huomioi osuvasti, että vammaiset nuoret, pakolaiset tai ne, joiden perhesuhteet edellyttävät kotimaassa asumista, eivät kuitenkaan ole eurooppalaisen, liikkumaan luodun ihannekansalaisen asemassa. Paikkaan kiinnittyminen on myös tyypillistä etenkin työväenluokalle ja maaseudun nuorille. Vaikka kotipaikkakunnillaan pysyvät nuoret nähdään usein ongelmatapauksiksi, joilla on huonommat mahdollisuudet menestyä kuin muualle opiskelemaan muuttavilla, liikkumattomuus voi kuitenkin kertoa kiinnittymisestä paikallisyhteisöön ja sen tarjoamaan sosiaaliseen pääomaan.

Liikkuvuuden ajatellaan hyödyttävän taloutta. Nikunen esittää, että aivovuodosta puhuessamme arvotamme eri ammattilaisia eri tavoin. Ruumiillisen työn tekijöiden muutto näyttäytyy vähemmän huolestuttavana kuin korkeasti koulutettujen. Toisaalta Nikusen teksti korostaa, että liikkuvuuteen kannustetaan ja se koetaan tärkeäksi.

Nikusen keskeinen väite on, että kilpailussa menestyvät ne, joilla on jo lähtötilanteessa paremmat edellytykset. Kilpailun ”palkinnot” ovat tällöin toisille vaikeammin saavutettavia kuin toisille.

Päivi Berg

Kirjoittaja on espoolainen valtiotieteiden tohtori ja sosiaalipsykologian dosentti. Hän työskentelee Nuorisotutkimusverkostossa Ajolähtö-hankkeessa vanhempana tutkijana ja toimii hankkeen varajohtajana.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt