Ajolähtö-hanke on Koneen Säätiön Jakautuuko Suomi? -rahoituksen (2015–2017) saanut tutkimushanke, joka yhdistää journalismin, valokuvan ja tutkimuksen keinoja.

Onko lapsuudenkodissa majaileva 25-vuotias asunnoton?

Terhi Hautamäki
Blogit Ajolähtö 13.10.2016 09:03

Ei haluaisi loisia kavereiden luona, mutta ei ole vaihtoehtoa.

Omia tavaroita lojuu tuttavien kodeissa ja vanhempien verkkokellarissa, kun ei ole paikkaa, johon ne veisi.

Kauanko kehtaa punkata toisen sohvalla?

Tänään haluaisin vain aikaisin nukkumaan, mutta jos kaveri halua olla liikenteessä, on pakko pysyä mukana.

Tällaista on suomalaisten nuorten aikuisten asunnottomuus. Kadulla näkyvä päihteenhuuruinen todellisuus on harvojen tragedia. Huomattavasti yleisempää ovat kavereiden ja sukulaisten luona majailu tai lapsuudenkotiin jämähtäminen, jotka jäävät usein piiloon tilastoista.

Asunnottomuuden syynä voi olla yhtä hyvin luottotietojen puuttuminen kuin ero tyttö- tai poikaystävästä. Vakityökään ei takaa asunnon löytymistä, kuten kertoi elokuinen Helsingin Sanomien juttu 40000 euroa vuodessa ansaitsevasta asunnottomasta Janista.

Työssäkäyvän asunnottoman pitää salailla tilannettaan. Mitähän asiakkaatkin ajattelisivat?

Asunnottomuus aiheuttaa kurjan kierteen myös asuntomarkkinoilla. Kun tipahtaa vaille pysyvää osoitetta, on epäilyttävä vuokranantajien silmissä.

Aikamoinen dilemma: pitäisi olla asunto, jotta voisi saada asunnon.

Asunnottomuus on Suomessa keskittynyt Helsinkiin, ja jonkin verran muihin suurimpiin kaupunkeihin. Kohtuuhintaisten asuntojen puute on merkittävä syy. Matalapalkka- ja keikkatöillä on vaikea elää kaupungissa, jossa vuokrat huitelevat pilvissä.

Toissa vuoden tilasto kertoo, että Helsingin kaupungille tulleista asunnottomien tai muuttouhkaisten vuokra-asuntohakemuksista noin puolet oli 18–29-vuotiailta.

Nuorten asuminen 2014 -tutkimuksessa 18–29-vuotiaista 5,5 prosenttia ilmoitti olleensa asunnottomana jossain vaiheessa elämäänsä. Opiskelijabarometrissa asunnottomuutta kokeneita oli vielä enemmän: 8,2 prosenttia.

Lähes kaikki asunnottomat nuoret sijoittuvat epävarman asumisen kategorian alle. He eivät notku kadulla, mutta asuinoloissa on puutteita.

Kaverin tai vanhempien luona punkkaamista saatetaan tosin joskus pitää luonnollisena väliaikaisena elämäntilanteena.

Yksilötasolla asunnottomuutta ennustavat mielenterveyshäiriöt, päihteiden käyttö ja perheongelmat, mutta joskus syynä ovat vain epäonniset sattumukset, edellisen vuokrasopimuksen päättyminen ja liian kalliit vuokrat.

Kaikilla ei ole varaa takuuvuokraan. Vuokranantajat suosivat vakavaraisia ja työssäkäyviä – ja kantasuomalaisia.

Jos asunnottomaksi jäädessään ei olekaan syrjäytynyt, asunnottomuus kyllä syrjäyttää tehokkaasti.

Tämäkin luku kuulostaa yllättävän suurelta: joka viides nuori palaa vanhempiensa luo sieltä jo kerran muutettuaan.

Monilla ratkaisu johtuu esimerkiksi valmistumista seuraavasta paikkakunnan vaihdoksesta, mutta kotiin palaa myös parisuhteen päättäneitä ja rahapulasta kärsiviä.

Onko 25-vuotias vanhempien luona asuva nuori asunnoton vai ei? Ehkä häntä ei sellaiseksi mielletä, mutta silti itsenäistymisen viivästyminen haittaa elämää eri tavoin.

Lapsuudenkodissa pitkään asuvista yli kolmasosa arvioi, että epäsuotuisa asumistilanne siirtää lasten hankkimista.

Se kertoo siitä, miten väliaikainen elämäntilanne saattaa vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen.

 

Asunnottomien yötä vietetään 17.10.

Terhi Hautamäki

Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja yhteiskuntatieteiden maisteri, joka työskentelee Nuorisotutkimusverkostossa Ajolähtö-hankkeessa.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt