”Millainen ihminen pärjää työelämässä?”

Profiilikuva
Blogit Ajolähtö
Kirjoittaja on kotkalainen valtiotieteiden maisteri, joka toimii tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa ja Ajolähtö-hankkeessa ja väittelee pian tohtoriksi Helsingin yliopistosta.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tutkimushaastatteluissa tulee ajoittain esiin tilanteita, joissa osa haastateltavista ymmärtää kysymykset eri tavalla kuin toiset. Niin kävi kun pyysimme haastateltavia kuvailemaan millainen ihminen pärjää työelämässä. Moni vastaaja painotti ahkeruutta, toimeliaisuutta ja oma-aloitteisuutta, näitä perinteisiä ihannetyöntekijän piirteitä. Osassa vastauksista nousi kuitenkin esiin itsestä huolehtimisen tärkeys. Kysymys pärjäämisestä ajateltiin niin, että pärjätäkseen vaihtelevissa työelämän tuulissa, ihmisen täytyy huolehtia itsestään ja omasta jaksamisestaan.

Ahkeruus on ilomme ja niin edespäin, mutta kuinka pitkälle ahkeruudella ja työteliäisyydellä pötkitään jos hintana on oman väsyminen työssä tai jopa loppuun palaminen? Viime vuosina on puhuttu paljon ns. terapiasukupolvesta  joka hakee apua ongelmiin eikä hukuttaudu työntekoon tai päihteisiin edellisen sukupolven tavoin. Joskus itsekkääksi valittajasukupolveksikin luonnehdittu näkemys on oikeastaan hyvinkin tervetullut ahkeruutta ja toimeliaisuutta ihannoivaan keskusteluun.

 Oman hyvinvoinnin ja itsetutkiskelun tarpeen taustalla näkyvät osaltaan koventuneen työelämän paineet, joissa pärjätäkseen ei enää riitä että ahkeroi. Moni haastattelemamme ihminen kertoo työelämän epävarmuuden olevan kuormittavaa ja taloudellisten vaikeuksien olevan ahdistavia. Silloin ahkeruus ja toimeliaisuus eivät yksistään riitä, vaan itsestä pitää pystyä huolehtimaan, jotta jaksaa painaa haasteidenkin keskellä. Ehkä terapiasukupolven onni onkin se, että kysymys pärjäämisestä ymmärretään juuri noin: miten pitää huolta itsestä niin että pärjää.