Ajolähtö-hanke on Koneen Säätiön Jakautuuko Suomi? -rahoituksen (2015–2017) saanut tutkimushanke, joka yhdistää journalismin, valokuvan ja tutkimuksen keinoja.

Pääsisitkö sinä vielä töihin, jos hakisit paikkaasi nyt?

Terhi Hautamäki
Blogit Ajolähtö 8.9.2016 11:08

“Olen kolmen T:n mies: tuotan, taitan ja tiedotan!”

Tapahtumatuottaja Ville Kekäläinen etsii töitä, ja hän etsii niitä ytimekkäästi.

Kekäläinen ajatteli, että hänen persoonansa on hänen paras käyntikorttinsa. Siispä hän päätti tehdä työhakemuksen videolla, jonka hän julkaisi myös sosiaalisessa mediassa.

Kekäläinen on ammattiesiintyjä, joten puhuminen sujuu. Video-CV vaatii silti harjoitusta. Pitää suunnitella, mitä sanoo, ja treenata peilin edessä. Ja pitää uskaltaa julkaista video, vaikka tietää, että hyvin harjoiteltu tuotoskaan ei ole vielä se paras. Kekäläinen uskoo, että seuraavat video-CV:t ovat taas vähän luonnollisempia ja ytimekkäämpiä.

Vielä ei ole tärpännyt, mutta hyvää palautetta on tullut. Kekäläinen on tällä hetkellä myös vapaaehtoisena järjestämässä Käänne 2016 -rekrytapahtumaa, jossa messuständeillä seisovat yritysten sijaan työnhakijat.

Tämä on työnhakua tänään. On osattava tiivistää kolme pointtiaan. Täytyy erottua, mutta kikkailla ei kannata.

Samaan aikaan töissä on sukupolvi, joka vielä juoksee häveliäästi sivuun, kun joku kaivaa kameran esiin.

Moni uran keskivaiheen ammattilainen ihailee, ja samalla vähän kauhistelee. Miten tässä menossa voi pysyä mukana? Palkattaisiinko sinut vielä omaan työhösi, jos hakisit sitä nyt?

Ekstroverttien ihannointia, valittavat jotkut. Pelkkä ikäkysymys tämä ei toki ole. Itsensä brändääminen voi ahdistaa myös monia nuoria, ja toisaalta on keski-ikäisiä, joille esilläolo ei ole koskaan ollut ongelma.

Moni työnhaku on yhä edelleen enemmän kauluspaitoja ja word-tiedostoasetuksia kuin videoshowta ja iskulauseita.

Mutta letkeää ilmaisua vaaditaan muiltakin kuin esiintyjiltä. Toimistoassistentin työhakemuksiakin on pyydetty whatsapp-videoviesteinä. Onhan se helppoa ja ketterää, varsinkin rekrytoijalle. Hakijalle ehkä toisinpäin: mitä rennompi ja nopeampi väline, sen tarkemmin pitää sanansa ja eleensä valita, jotta erottuu myönteisesti.

Työnhaun vaikeus on tullut esiin myös Ajolähtö-tutkimuksessamme, jossa haastatelluista nuorista aikuisista monet ovat etsineet töitä ympäri Suomea. Kun työkokemusta ei ole vielä paljon, monet koettavat tuoda esiin “oikean asenteen”, jolla sitä kokemusta saisi kertymään. Persoonallinen hakemus voi kertoa sitä, mitä ansioluettelo ei vielä paljasta.

Myös valokuvaaja Jenna Lehtonen haki keväällä töitä. Hän kävi työhaastattelussa, johon hän oli päässyt perinteisellä hakemuksella ja soitolla perään. Lehtoselle jäi tunne, ettei haastattelija päässyt perille hänen osaamisestaan.

Hän päätti tehdä jotain hullumpaa. Hän oli jo pitkään miettinyt, miten vanhanaikaista on täytellä rekryjärjestelmien kaavakkeita, joiden kysymykset on laadittu ehkä 20 vuotta sitten.

Lehtonen kasasi videopätkistä ja kuvamateriaalista persoonallisen videohakemuksen sosiaalisen median jakoon. Humoristisen videon teko vei yhteensä pari viikkoa pienissä erissä. Iso urakka siis.

“Mutta jokainen hetki oli hiton hauska. Nauroin itsekseni, kun mietin, mitä kaikkea siihen haluan heittää”, Lehtonen kertoo.

Kahden minuutin videossa hän esittää kepeästi ansionsa, työnäytteensä ja hauskat ilmeensä. Mukaan on mahtunut klippi, jossa Lehtosen mummo päivittelee media-alan työnhakua:

“Ei kauheeta, ei tommosiin kannata lähteä.”

Video levisi, kannustusta riitti. Jonkin ajan päästä soitti myös se viimekeväinen haastattelija. Hänen esimiehensä oli nähnyt videon, ja hän kysyi, voisiko Lehtonen aloittaa seuraavalla viikolla.

Terhi Hautamäki

Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja yhteiskuntatieteiden maisteri, joka työskentelee Nuorisotutkimusverkostossa Ajolähtö-hankkeessa.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt