Ajolähtö-hanke on Koneen Säätiön Jakautuuko Suomi? -rahoituksen (2015–2017) saanut tutkimushanke, joka yhdistää journalismin, valokuvan ja tutkimuksen keinoja.

Pokémon Go saattaa olla hyödytöntä ajanvietettä – mitä sitten?

Hanna Ylöstalo
Blogit Ajolähtö 10.8.2016 09:39

Kesän 2016 villitys Pokémon Go sai lapset ja aikuiset jahtaamaan virtuaalihahmoja turuilla ja toreilla kännyköiden avulla. Yhtä nopeasti kuin pelaajat valtasivat kaupunkien puistot, alkoivat pohdinnat moisen ajanvietteen haitoista yksilön ja yhteisön kannalta. Pelaamiseen käytetyn ajan katsottiin olevan pois hyödyllisestä tekemisestä, kuten marjojen keräilystä. Pelaamalla ei myöskään opi hyödyllisiä taitoja, kuten marjastusta.

Vaikka marja-aika toikin oman sävynsä keskusteluun, jossa sukupolvien kuilu ammotti syvänä kuin Grand Canyon, ei keskustelussa sinänsä ole mitään uutta. Pelaamiseen on kohdistunut huoleen puettua moralismia siitä saakka, kun videopelit alkoivat yleistyä. Etenkin lasten pelaamisen rajoittamiseen osoitetaan valtavasti aikaa ja energiaa. Verukkeena käytetään esimerkiksi sisätiloissa istumisen haitallisuutta – vaikka sama ongelma koskee yleisesti suotavana ajanvietteenä pidettyä lukemista.

Ytimeltään pelaamiseen kohdistuvassa paheksunnassa näyttääkin olevan kyse vapaa-ajan käytöstä. Avainsana on hyödyllisyys: myös työstä tai opiskelusta vapaa aika pitäisi osoittaa hyödyllisenä pidettyyn toimintaan. Niinpä pelaamista sekä vastustetaan että puolustetaan hyödyllisyysargumentein: vastustajat väittävät taskuhirviöiden metsästämisen olevan pois hyödyllisestä tekemisestä, puolustajat muistuttavat pelaamisen olevan hyödyllistä, koska siinä saa liikuntaa, raitista ilmaa ja sosiaalisia suhteita.

Hyödyllisyysvaade ei ole niin kovin kummallinen, kun ajattelee vapaa-ajan historiaa. Ennen 1700–1800-luvuilla Euroopassa tapahtunutta teollista vallankumousta työn tuottavuus oli hyvin alhainen. Tämän vuoksi tavallinen kansa eli köyhyysrajalla ja käytti suuren osan ajastaan elannon hankkimiseen. Teollisen vallankumouksen myötä työn tuottavuus moninkertaistui, minkä johdosta vauraus ja samalla vapaa-aika pikkuhiljaa lisääntyivät läntisissä teollisuusmaissa. Suomessa tämä tapahtui vasta sotien jälkeen. Vapaa-aika onkin maassamme suhteellisen uusi ylellisyys, jota ei pidä holtittomasti törsäillä.

Myös oman vapaa-ajan viettoon voi liittyä syyllisyyden ja häpeän tunteita, jos sen ei koe täyttävän hyödyllisyysvaadetta. Tämä kävi ilmi, kun haastattelimme Ajolähtö-hanketta varten nuoria aikuisia heidän ajankäytöstään. Yllättävän moni kuvaili vapaa-aikaansa ”hukkaan heitetyksi ajaksi”, jos he eivät tehneet hyödyllisiksi miellettyjä asioita. Eräs haastateltava kuvasi sohvalla lepäämistään sanomalla ”tuntuu kuin ois rikoksia tehnyt”. Sillä, tuottiko ajanviete haastateltaville itselleen mielihyvää, ei näyttänyt olevan suurta merkitystä.

Aika kuluu välittämättä siitä, miten sitä käytetään. Ehdimme kiistellä Pokémon Go:sta, koska meillä on oikeastaan aika paljon vapaa-aikaa. Niin paljon, että erilaisten ajanviettotapojen häpäisemiseen tai häpeämiseen ei ole mitään varsinaista syytä.

Hanna Ylöstalo

Kirjoittaja on tamperelainen sukupuolentutkimuksen dosentti, joka työskentelee Nuorisotutkimusverkostossa Ajolähtö-hankkeen vanhempana tutkijana ajalla 1.1.-30.9.2016.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt