Ajolähtö-hanke on Koneen Säätiön Jakautuuko Suomi? -rahoituksen (2015–2017) saanut tutkimushanke, joka yhdistää journalismin, valokuvan ja tutkimuksen keinoja.

Kaikki työ on arvokasta, ei vain menestyvien

Anu-Hanna Anttila
Blogit Ajolähtö 27.4.2016 08:43

On kuulkaa oltava oman elämänsä ”nakke nakuttaja” menestyäkseen. On osattava etsiä sopiva koivu, jonka oksanhaarukassa alkaa nakuttaa koloa. Siihen voi asettaa kuusenkävyt, työstää päätään säästämättä irti siemenet ja lopuksi nauttia tuotoksesta omin nokin. Vain kävynrangat koivun juurella muistuttavat ohikulkijaa siitä, että menestyksen huumassa voi jotakin unohtua.

Nakuttaja on superyrittäjä, joka puurtaa pää liekeissä elantonsa eteen. Ja koska hyvin käy, myös toisten elannon eteen, sillä niinhän sankaritarinat etenevät. Muuten ei ole oikein yhteiskuntakelpoinen, kuten tv:ssä maailmanympäripurjehtija muistutti sellaiselle, joka ei ole elämässään perustanut yhtään yritystä. Yksinpurjehtijan sanoma työstä oli yksitotinen: yrittäjyys, se, se on oikeaa työtä. Samaa toistavat hallituksen miljonääriministerit.

Ei pidä ymmärtää väärin. En suinkaan väitä, etteikö yrittäjyys ole pirun kovaa työtä. Sitä se on. Kuitenkin yksipuolisen ylistyssanoman kuuntelu tuntuu puolitympeältä. Siltä, että huippumenestyjien työ on tärkeämpää kuin muiden. Ikään kuin palkansaajat tai muuten työllistyvät eivät tekisi yhtä arvokasta työtä.

Huippuyrittäjyyden eetosta ylistävän puhetavan ohella markkinoidaan vahvasti uudenlaista käsitystä itsestä. Tällä tarkoitan keskiluokkaista minuutta. Tällainen ihmiskäsitys antaa ymmärtää, että vain työ antaa ihmiselle arvon ja että menestys on vain itsestä kiinni. Jos ei menesty, sekin palautuu yksilön kykyihin.

Kun kunnon työn tekeminen on ollut keskiluokan tapa erottautua rikkaista joutilaista ja muista laiskureista, yrittäjyyseetos on retorinen keino erottautua epäilyttävästä työläisyydestä. Ei-toivotusta työväenluokkaisesta minuudesta pitäisi kuoriutua ulos. Työntekijän olisikin muunnuttava sinnikkääksi bisnesmenestyjäksi.

Työväenluokkaiset työt eivät vie eteenpäin, eikä työväenluokkainen kertomus työstä kuvaa urallaan kiipivää yksilösankaria. On enimmäkseen vain työpäiviä, jolloin kamppaillaan työssä jaksamisesta, palkoista ja työajoista joukkovoimalla. Päivä, viikko, kuukausi ja vuosi kerrallaan porukalla töitä paiskoen.

Tässä mielessä työväenluokkainen työ kiinnittää ihmisen paikoilleen, sillä varsinaisia vaihtoehtoja ei ole. Juuri tämä erottaa työväestön keskiluokasta. Miten sitten on mahdollista muokata minuutta keskiluokkaiseksi? Oppimista voi tapahtua kuuntelemalla ja kertomalla menestystarinoita nakuttajista. Keskiluokkainen minuus on eletty kertomus, jonka juoni on nousujohteinen.

Tarinankulku voi olla esimerkiksi tällainen: Ammatti-instituutin 16-vuotias opiskelija aloittaa siivousalan opinnot, koska hän näkee edessään urapolun, jolla edetä työtä tekemällä. Harjoitteluajan jälkeen täytyy päästä vakituiseksi työntekijäksi, sitten saada työnjohtotehtäviä ja ryhtyä lopulta siivousyrittäjäksi perustamalla franchising-yrityksen. Unelmana siintää iso oma bisnes.

Todennäköisempää on, että 16-vuotias on hakeutunut siivousalan opintoihin muusta syystä. Työläistyttöjen kouluttautumista tutkinut sosiologi Mari Käyhkö on todennut Siivoojaksi oppimassa -väitöskirjassaan (2006), että työläistaustasta hakeudutaan käytännön ammatteihin. Jo brittisosiologi Paul Willis osoitti klassikossaan Learning to Labour (1977), miten työväenluokkaiset työt periytyvät.

Palaanpa vielä nakuttajiin. Sillä koivujen alla yhä useamman ohikulkijan – työttömäksi tai lomautetuksi joutuneen, opiskelijan, kotiäidin ja eläkeläisen – pitäisi perustaa yritys. Näin ehdotetaan ja vaaditaan. Vaan tarttuuko ohikulkija toimeen? Ryhtyisi oman elämänsä superyrittäjäksi, joka pistää kävynrangat kiertoon.

Ehkä riittäisi ohikulkijalle pysähtyminen hetkeksi. Voisi rauhassa pohtia, mitä ylipäätään tekisi työkseen ja tullakseen toimeen. Oma asiansa sitten se, jos haluaa rakentaa elämästään huippumenestyjän kertomusta. Tai ainakin yrittää sellaista, sillä menestys on kyllä muustakin kiinni kuin vain itsestä.

Anu-Hanna Anttila

Kirjoittaja on helsinkiläinen valtiotieteiden tohtori ja sosiologian dosentti, joka työskentelee Teollisuusliitto ry:n (ent. Metalliliitto) tutkimuspäällikkönä. Anttila toimii Ajolähtö-hankkeen vastuullisena johtajana.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt