Ajolähtö-hanke on Koneen Säätiön Jakautuuko Suomi? -rahoituksen (2015–2017) saanut tutkimushanke, joka yhdistää journalismin, valokuvan ja tutkimuksen keinoja.

Simsalabim!

Hanna Ylöstalo
Blogit Ajolähtö 13.4.2016 08:20

Taikuri kohdistaa yleisön mielenkiinnon muualle tehdessään temppunsa. Tämä niksi nousi mieleen viimeaikaisesta työelämätutkimusta koskevasta keskustelusta, jossa kiisteltiin työelämän pysyvyydestä ja muutoksesta.

Työelämätutkimuksessa on maalailtu kautta 2000-luvun suurta murrosta: pysyvät työpaikat katoavat, tilalle syntyy silpputöitä ja epävarmuus lisääntyy. Pasi Pyöriän ja Satu Ojalan tutkimus Tilastokeskuksen työoloaineistoista vuosilta 1984–2013 kuitenkin osoittaa, että palkkatyö on pysynyt melko samanlaisena.

Helsingin Sanomien julistaessa tutkijoiden välityksellä työelämän murroksen myytiksi jäi kiintoisa seikka huomiotta. Lomautuksen, irtisanomisen ja työttömyyden uhkaksi kokevien osuus on kasvanut vuoden 1984 17 prosentista vuoden 2013 35 prosenttiin. Muutos on merkittävä: yli kolmannes palkansaajista pelkää työnsä jatkuvuuden puolesta.

Mistä tämä kertoo, jos kerran muutosta ei ole tapahtunut?

Ajolähtö-hankkeessa tutkitaan prekaarityötä tekeviä nuoria aikuisia. Osan työmarkkina-asema on heikko, mutta moni heistä on työllistynyt ihan hyvin – jopa aloilla, joilla kilpailua on paljon tai töitä hyvin vähän. Useimmat haastateltavamme jakavat kuitenkin kokemuksen epävarmuudesta.

Haurastuvassa hyvinvointivointivaltiossa yksilö on enenevässä määrin vastuussa omasta toimeentulostaan. Toimeentulon jatkuvuudesta huolehtiminen puolestaan on kovaa työtä.

Oma työmarkkina-asema täytyy pitää vakaana riittävällä koulutuksella, jota päivitetään läpi aikuisiän. Töissä hankitaan lisää töitä haalimalla asiakkaita tai rahoitusta.  Työn jatkuvuutta varten tehty työ ei rajoitu vain työaikaan: etenkin itsensätyöllistäjät tekevät paljon ilmaista työtä saadakseen töitä, joista maksetaan. Työmarkkinakelpoisuus ulottuu omaan persoonaan. ”Olen itse oma käyntikorttini”, eräs haastateltava kuvasi.

Elämässä voi tulla tilanteita, jolloin ei jaksa tai pysty tekemään työtä työllistyäkseen. Äitiysvapaalle jäävä personal trainer voi pelätä työn kannalta tärkeän fyysisen kunnon repsahtamista raskauden jälkeen, puhumattakaan huolesta asiakkaiden siirtymisestä toiselle äärimmäisen kilpaillulla alalla. Uupunut tai masentunut ei jaksa hankkia asiakkaita.

Elämme globaalitaloudessa, jossa pankkikriisi Yhdysvalloissa vaikuttaa parturikampaajan ansioihin Kouvolassa. Yksilötasolla muutoksia ei voi hallita, ja myös se synnyttää epävarmuutta.

Prekarisaatio ei kuitenkaan ole luonnonvoima, vaan sen taustalla häärii monenlaisia toimijoita, kuten työvoimapolitiikka, elinkeinoelämä, ammattiyhdistysliike ja myös tutkimus. Työelämän muutoksen ja pysyvyyden välinen vastakkainasettelu kääntää huomion prekarisaatioon vaikuttavista teoista ja toimijoista.

Prekarisaation ymmärtämiseksi tarvitaan moniäänistä tutkimusta ja julkista keskustelua, mutta ei yksinkertaistavaa vastakkainasettelua eikä mustavalkoisia väitteitä työelämästä. Ytimessä on kysymys, miten yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo toteutuvat niiden ihmisten arjessa, joiden elämää työ tai sen puute koskettaa.

Hanna Ylöstalo

Kirjoittaja on tamperelainen sukupuolentutkimuksen dosentti, joka työskentelee Nuorisotutkimusverkostossa Ajolähtö-hankkeen vanhempana tutkijana ajalla 1.1.-30.9.2016.

Keskustelu

Epävarmoissa töissä olevien määrä on voinut pysyä samana, mutta henkilökohtaisesti luulen heidän taustansa muuttuneen vuosikymmenten aikana.

Keikkatöitä 80-luvulla kotona odottelevan metsurin epävarmuus tulevasta ei kauas kuulunut. Nykypäivän urbaanin media-alan prekariaatin huoli jo leviää laajemmin ympäristöön.

Pienten hiljaisten kouluttamattomien ihmisten huoli ei aiheuta huolta koko yhteiskunnassa. Äänekkäiden koulutettujen ihmisten huoli tulevaisuudesta leviää yhteiskunnassa kulovalkean tavoin.

Näitä luetaan juuri nyt