Ajolähtö-hanke on Koneen Säätiön Jakautuuko Suomi? -rahoituksen (2015–2017) saanut tutkimushanke, joka yhdistää journalismin, valokuvan ja tutkimuksen keinoja.

Miten nuoret aikuiset tulevat työllä toimeen?

Anu-Hanna Anttila
Blogit Ajolähtö 19.1.2016 15:53

Ajolähtö on pesäpallosta tuttu tilanne, jossa kaikki pesät ovat täynnä. Kun kotipesässä oleva lyöjä paukauttaa mailalla palloon, on joukkuetovereiden pakko lähteä pesistä liikkeelle. Mikäli lyönti ei osu tai lukkari saa pallon haltuunsa ennen kotipesään ehtivää juoksijaa, käy kehnosti. Juoksija palaa kotipesässään.

Tämän lähtemisen pakon ja palamisen pelon mielikuvien avulla hahmotamme Ajolähtö-hankkeessa nuorten aikuisten työllä toimeentuloa. Avaamme tätä tematiikkaa kymenlaaksolaisten ja sieltä kotoisin olevien pääkaupunkiseudulla asuvien 18–35-vuotiaiden kokemana ja kertomana. Kymenlaakson suurimmat kaupungit ovat Kotka ja Kouvola.

Epävarmuutta tarjoavilla työmarkkinoilla täytyy oppia luovimaan. Yhä useammalle nuorelle työmarkkinoille tulijalle ja työtä hakevalle on tarjolla – koulutuksesta riippumatta – muuta kuin kokoaikaista vakinaista työtä. Tilalle tarjotaan yhä enemmän itsensä työllistämistä, toimeksiantoja ja ei-kokoaikaisia matalapalkkatöitä työllistymisen tapoina.

Savupiipputeollisuuden kadotessa työllistymisen vaihtoehdot näyttävät hupenevan. Työtä ei ole tarjolla etenkään taantuvilla teollisuuspaikkakunnilla. Eikä teollisuuden työpaikkojen hupeneminen ole tarkoittanut yhtäkkistä muutosta palvelukeskuksiksi, vaikka uudenlaiset alat ja ammatit tuovat näilläkin paikkakunnilla uusia töitä.

 

Tutkimukset ovat osoittaneet, että huono-osaisuudella on taipumus periytyä ja ongelmien kasautua. Tilastojen valossa näyttää siltä, että työttömät nuoret jumittuvat Kymijokivarren kaupunkeihin.

Työttömien nuorten aikuisten osuus on Kymenlaakson kaupungeissa suurempi kuin muualla Suomessa. Koulutuskaan ei tunnu maittavan: opiskelijoiden ja koululaisten osuus on koko Suomeen lukuihin verrattuna alhaisempi. Lisäksi Kotkan ja Kouvolan nuorista aikuisista on eläkkeellä useampi kuin muualla maassa.

Rakennemuutoksen myötä on myös pakko lähteä kotiseudulta. Palvelualan työpaikkoja on tarjolla etenkin pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa, siis siellä, minne ihmiset ovat maan sisällä muuttaneet.

Tilastot osoittavat, että erityisesti kouluttautuneet nuoret muuttavat maalta ja taantuvilta alueilta kasvukeskuksiin. Ilmiö näkyy Kotkassa ja Kouvolassa, jotka ovat molemmat selvästi muuttotappioisia. Mutta jotkut nuoret aikuiset jäävät Kymenlaaksoon – ja tulevat ansiotyöllään toimeen. Emme vain tiedä miten hyvin tai minkälaisilla ajallisilla ja muilla panostuksilla toimeentulo kasataan. Yhtä vähän tiedossa on, montaako työtä joutuu tekemään ja miten leipä saadaan riittämään.

Täytyy siis olla joitakin vetäviä tai paikallaanpitäviä syitä, jotka saavat nuoret aikuiset jäämään. Tällaisia ovat esimerkiksi perhe ja sukulaiset, heiltä saatu tuki ja turva. Ei siis olekaan aivan tulipalopakko lähteä.

Aiemmin ja perinteisesti kotipesään ovat teollisuuspaikkakunnilla jääneet ne, jotka ovat luottaneet sukupolviseen ”psykologiseen sopimukseen”. Sopimus on koskenut sitä, että vakityötä riittää tehtaissa vanhemmilta pojalle ja tyttärelle. Jääminen on tällöin ollut enemmänkin vapaaehtoista – tai sitten muita vaihtoehtoja ei ole ollut näkyvissä. Pois taas on lähdetty opiskelemaan tai muista, enemmänkin elämäntilanteeseen liittyvistä syistä.

 

Tästä kaikesta olemme kiinnostuneita Ajolähtö-hankkeessa tutkiessamme nuorten aikuisten työllä toimeen tulemista. Ja tästä kaikesta kerromme teille Suomen Kuvalehdessä julkaistavissa artikkeleissa ja valokuvissa sekä täällä blogissamme julkaistavissa kolumneissa, artikkeleissa, asiantuntijateksteissä, haastatteluissa, videossa, kenttäpäiväkirjoissa, matkareportaaseissa ja muissa julkaisuissa.

Tervetuloa seuraamaan työtämme!

Anu-Hanna Anttila

Kirjoittaja on helsinkiläinen valtiotieteiden tohtori ja sosiologian dosentti, joka työskentelee Teollisuusliitto ry:n (ent. Metalliliitto) tutkimuspäällikkönä. Anttila toimii Ajolähtö-hankkeen vastuullisena johtajana.

Keskustelu

Tämä on tärkein aihe, joka tässä lehdessä on ollut märehdittävänä. Suomen pitäminen elinvoimaisena on kaiken A ja O,Kymenlaakson tilanne on selkein ja helpoimmin seurattava.Elinkeinojen yksipuolisuus on selvästi nähtävissä.Metsäteollisuuden siirtyminen muualle,lähinnä sinne missä suurimmat raaka-ainevarannot sijaitsevat kertovat automaation kasvusta. Puusta kehitettävät uudet tuotteet voisivat olla Kymenlaakson pelastus, siellä on kuiten kin pidetty yllä tuotantoa vanhenevilla paperikoneilla,tosin nyt tilanne on muuttunut ja uuttakin on rakennettu. Googlen tulo Haminaan on ollut uuden alkua. Alueella pitäisi pistää pystyyn pieniä ja keskisuuria yrityksiä,jotka keskittyvät tuotantoon.Viron veromalli yrityksille olisi tässä oivallinen yritysten kannattaisi investoida Suomessa ja rahat eivät menisi osinkojen maksuun. Muuallakin Suomessa on tarve samalle kehitykselle. Varsinaissuomen telakat ovat, esimerkki siitä miten yksi iso tuottaja vetää perässään useita pieniä, tässä tehdään investointeja ja on luottoa tulevaisuuteen.