Ulos maasta vain miehen saattamana 

Profiilikuva
Blogin kirjoittajat ovat Afganistanissa eläviä Suomen kouluttamia naistoimittajia. Talibanin vainon takia he kirjoittavat nimettöminä.

Passien kysyntä on räjähtänyt Afganistanissa, mutta naiselle maasta lähteminen on tehty äärimmäisen vaikeaksi. 

Kello on viisi aamulla, ja olen jalkaisin matkalla passitoimistoon. Aviomieheni saattaa minua. On pimeää, ja ilma tuntuu kolealta. 

Virastoa lähestyessäni vauhtini kiihtyy. Menen jo mieheni edellä ja loittonen hänestä vähitellen. Viittoilen, ettei hänen tarvitse enää seurata. Olen tullut miehiltä kielletylle alueelle.

Puolisoni kääntyy palatakseen kotiin. Vaikka kadut vaikuttavat hiljaisilta, passitoimistolle johtavat kujat ovat täynnä ihmisiä. 

Passikuja numero viiden päässä on pitkä jono naisia ja lapsia. Pimeydestä ja monista hankaluuksista huolimatta he ovat tulleet paikalle jo ennen minua. 

Päädyn seisomaan jonossa kuutisen tuntia, mutta se ei tunnu missään, sillä kahdeksan kuukauden odotuksen jälkeen minulla on lopultakin mahdollisuus saada passi.

Ilman passia ei pääse ulkomaille, mutta asiakirjan saaminen on nyt Afganistanissa hyvin vaikeaa ja voi viedä kuukausia. Kaikki naiset eivät onnistu siinä lainkaan.

Ei matkalle ilman miestä

Edes passi ei takaa sitä, että matka voi toteutua. Talibanin johtama islamilainen emiraatti määräsi 24. maaliskuuta, että naisen matkaseurana on oltava miespuolinen perheenjäsen. Lentokenttäviranomaiset ohjeistettiin valvomaan asiaa.

Kun uusi Taliban anasti elokuussa 2021 vallan, afganistanilaiset naiset – varsinkin koulutettuun ja aktiiviseen sukupolveen kuuluvat – etsivät henkensä edestä pakotietä. Sadat tuhannet naiset tarvitsivat passin paetakseen kotimaansa ahdinkoa.

Kaikkia naisia ei päästetä maasta edes passin kera, koska he ovat perheenpäitä tai perheen miehet elävät ulkomailla, eritoten naapurivaltioissa. Naiset ovat nalkissa, koska heille ei löydy vaadittua miespuolista matkakumppania.

Yksinäistä naista nöyryytetään

Moni nainen pyrkii kuitenkin pakon edessä yksin ulos Afganistanista päästäkseen perheensä luo maitse tai ilmateitse. 

”Kun tulimme rajalle, Taliban tarkasti automme”, kertoo naisaktivisti Razia Hosseini, joka onnistui poistumaan maasta yksin. 

”Kun he tajusivat, että olen yksin, jouduin loukkausten, väkivallan ja terrorin kohteeksi. Sain kuulla, ettei minulla ollut oikeutta matkustaa ilman saattajaa ja että minun pitäisi palata takaisin.”

Hosseinin mukaan talibanit olivat rajalla kiinnostuneita vain naisista ja papereista, jotka liittyvät yhteistyöhön ulkomaisten instanssien kanssa. Hosseinilta tivattiin papereita, joista ilmenisi, missä järjestössä hän oli työskennellyt.

Hosseinilla ei ollut papereita, ja lopulta hänet päästettiin rajat yli tunnin kestäneen tutkinnan ja nöyryyttämisen jälkeen.

Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. Hosseini näki, miten pienen tytön kanssa liikkunut nainen palautettiin rajalta, koska seurueessa ei ollut miestä.

Afgaaninaiset jonottavat auringonpaahteessa jättääkseen passihakemuksensa.

Takaisin toisten avuksi

Suraya (nimi on muutettu) työskentelee erään kansalaisjärjestön asiantuntijana Ghorin ja Heratin maakunnissa. Hänen piti päästä käymään yksin naapurimaassa lyhyellä vierailulla, mutta se oli työn takana. 

Ensin talibanit kielsivät Surayalta pääsyn rajalle ja päästivät hänet lopulta läpi vasta tunnin kestäneiden loukkausten ja nöyryytysten jälkeen.

Vaikka Surayan perhe on ulkomailla, hän halusi itse palata vierailultaan takaisin Afganistaniin voidakseen järjestää koulutusta seudun nurkkaan ahdistetuille naisille.

Mutkainen opintomatka

Osa naisista on menettänyt mahdollisuutensa lähteä ulkomaille opiskelemaan, vaikka siihen oli jo myönnetty apuraha. Erään nimettömänä esiintyvän naisen oli määrä lähteä opintomatkalle elokuussa, mutta Talibanin valtaantulo esti sen. 

Kuukausien ponnistelun jälkeen hän sai uuden lupauksen apurahasta, mutta väliin ehti määräys pakollisesta miespuolisesta matkakumppanista. Nainen on joutunut lykkäämään lähtöään, koska nyt odotetaan viisumia mukaan lähtevälle miehelle.

Tilanne on erityisen vaikea naisille, joiden mies tai sulhanen asuu ulkomailla, ja tämän paluu kotimaahan on mahdotonta tai vaarallista.

Erään nuoren naisen sulhanen on Euroopassa ja toivoo morsiamensa matkustavan luokseen. Se ei onnistu, koska naisen perheen ainoa miesjäsen on hänen isänsä, joka ei voi jättää muuta perhettään lähteäkseen Eurooppaan.

Nainen hakee passia ja näkee ainoana – joskin kalliina – vaihtoehtona sen, että koko perhe matkustaa naapurimaahan, josta hän voi jatkaa matkaa Eurooppaan. 

Eräs matkatoimisto tarjoaa viisumipalveluja ilman miesseuraa naapurimaihin pyrkiville naisille, mutta ulkomaanlennoille yksinäisiä naisia ei virkailijan mukaan päästetä. 

”Ilman miesseuraa liikkuvat naiset kohtaavat yhä ongelmia ja rajoituksia myös maarajoilla”, hän sanoo.

Musta pörssi hyötyy

Passinsaantiin liittyy kosolti muitakin ongelmia. Eräs nainen kertoo hakeneensa passia kaikille perheenjäsenilleen. Kuukausien päästä heidät kutsuttiin antamaan biometriset tunnisteet, mutta perhe ei pystynyt rahavaikeuksien vuoksi hoitamaan prosessia loppuun.

Naisen mukaan hänen tyttärelleen on luvassa opintoapuraha erääseen Aasian maahan. Passin puuttumisen vuoksi hän ei kuitenkaan pysty hankkimaan opiskelijaviisumia.

Passien kasvanut kysyntä ja niiden saannin tielle nousseet esteet ovat kiihdyttäneet mustan pörssin kauppaa. Passin hankinta laitonta tietä on erittäin vaarallista ja maksaa tähtitieteellisiä summia. Hinnat liikkuvat 500 ‑ 1 500 dollarissa.