Työttömyys köyhdyttää afgaaniperheitä rajusti

Profiilikuva
Blogin kirjoittajat ovat Afganistanissa eläviä Suomen kouluttamia naistoimittajia. Talibanin vainon takia he kirjoittavat nimettöminä.

TALIBANIN VALTA TOI NÄLÄN monien afgaaniperheiden arkeen. Bamiyanin provinssi tunnetaan hedelmällisestä maaperästään ja monipuolisesta maataloudestaan. Talibanin valtaantulo romahdutti kirjoittajan perheen elämän jo toisen kerran:

SYNNYIN BAMIYANIN PROVINSSISSA köyhään perheeseen. Asuin kotikylässäni, kunnes taliban otti ensimmäisen kerran vallan kotimaassani. Jouduimme muuttamaan naapurimaahan Pakistaniin Peshawarin kaupunkiin.

PÄÄSIN OPISKELEMAAN AFGAANIKOULUUN, missä jatkoin kymmenennelle luokalle asti.
Siihen mennessä kotimaastani oli jo tullut suhteellisen rauhallinen. Palasin kotiprovinssiini ja kävin koulun loppuun.

Pääsin opiskelemaan Kabulin yliopistoon luonnontieteitä. Toimittajan työ kiinnosti, joten opiskelin myös journalismia ja taloutta. Valmistuin vuonna 2012. 

SAIN TYÖPAIKAN KEHITYSPROJEKTISSA  ja pääsin talous- sekä hallintoassistentiksi erääseen instituuttiin. Kiinnostuin hallintotyöstä ja jatkoin opintojani. Pääsinkin seuraavaksi asiantuntijatehtäviin. Toimittajan töitä tein vapaaehtoisena.

TYÖSKENTELIMME MIEHENI KANSSA julkishallinnossa. Kehitimme hallintoa ja julkisia palveluja. Ehdimme tehdä töitä siellä pitkään ja pärjäsimme hyvin. Meille syntyi yksi lapsi, eikä elämästämme puuttunut mitään. Pystyimme hankkimaan ruokaa, vaatteita sekä hyvää ruokaa ja hedelmiä lapsellemme. 

Perheen ruokailu on nyt pitkälti leivän varassa, eikä senkään paistaminen enää onnistu velaksi paikallisessa leipomossa.

JOUDUIMME JÄTTÄMÄÄN KAIKEN talibanin toisen valtaantulon jälkeen. Tilanne kotimaassani muuttui täysin. Ihmisiltä hävisivät työpaikat. Taliban ”vapautti” minut ja miehenikin töistä. Tulomme loppuivat. Taloudellinen tilanteemme huononee päivä päivältä, emmekä voi sille mitään. 

Edellisessä työpaikassani olin mukana palkkaamassa uusia työntekijöitä julkishallintoon. Hakijoita oli paljon ja paikkoja vähän. Joka päivä kymmenet ihmiset joutuivat pettymään, kun eivät läpäisseet työhönottotestejä.  

Nyt monet heistä ovat päässeet talibanin hallintoon töihin. He muistavat minut, joten minuun kohdistuu jatkuva uhka, enkä voi liikkua vapaasti yhteisössäni. 

MUUTIMME VUORISTOON LUOLIIN, mutta eläminen täällä ei ole helppoa. Meillä ei ole sähköä, eivätkä puhelimemme toimi kunnolla. Emme pääse sosiaaliseen mediaan tai voi käyttää nettiä, koska meillä ei ole varaa maksaa yhteyksistä. 

Joskus meillä on niin kova tarve käyttää internetiä, että matkustamme pitkän matkan päästäksemme yhteyksien ulottuville. 

PAETESSAMME VUORILLE menetimme irtaimistomme. Olen myös myynyt kullan, joka sain myötäjäisinä, ja olemme käyttäneet rahat päivittäisiin elinkuluihin. 

Olemme saaneet YK:n WFP-ohjelmalta pienen määrän ruokaa, kuten jauhoja, riisiä ja öljyä. Joskus saatamme saada pienviljelijäsukulaisiltamme perunoita tai jauhoja. Koska meillä ei ole öljyä, keitämme niistä ruokaa veden kanssa. 

LAHJOITUSELINTARVIKKEET OVAT LOPPUNEET ja pysymme hengissä syömällä pelkästään leipää. Vaivaan taikinan kotona ja vien sen joskus leipomoon. Paistan sen leipomossa itse, koska leipomo ottaa maksun leivän paistamisesta. Tähän saakka leipomo paistoi meille leipää velaksi. Meillä on kuitenkin nyt niin paljon velkaa, että leipomo ei enää paista taikinaamme. Meidän täytyy jatkossa selvitä jotenkin muuten. 

ILMASTONMUUTOS PILAA SATOJA ja jo viime vuonna sää vaihteli ennakoimattomasti. 

Kaikkien elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet paljon. Talvi on ollut poikkeuksellisen kylmä, ja samaan aikaan polttoaineiden hinnat ovat erittäin korkeat. 

HIILTÄ VIEDÄÄN Bamiyanista ympäri vuoden naapurimaahan Pakistaniin. Me paikalliset emme pysty ostamaan sitä. 

AIEMMIN VILJELIJÄ SAATTOI SAADA jopa tuhansien kilojen perunasadon. Viime kesänä maanviljelyä haittasi poikkeuksellinen kuivuus. Toisaalta kesällä satoi myös lunta, mikä sekin tuhosi monilta sadot. Elämä muuttui entistä karummaksi. 

TYÖTTÖMYYS LISÄÄ KURJUUTTA, köyhyyttä ja väkivaltaa. Koulut ja yliopistot on suljettu tytöiltä, mikä on ihmisoikeusloukkaus. Me naiset emme voi työskennellä. Elämme kuin vankilassa neljän seinän sisällä kodeissamme. Elämästä on tullut synkkää. 

Ennen talibanien valtaa useimmat naiset ja nuoret tekivät töitä. Naisille oli työpaikkoja toimistoissa. Monet tekivät myös freelance-tyyppisesti toimeksiantoja, kuten valmistivat vaatteita tai tekivät meikkejä. Joillakin oli omia käsitöitä valmistavia yrityksiä. 

NYT TALIBAN ON KIELTÄNYT tämän kaiken. Monet naiset ja nuoret kärsivät henkisistä ongelmista ja masennuksesta. Joka päivä yhä useampi päättää päivänsä tekemällä itsemurhan, polttamalla itsensä tai syömällä rotanmyrkkyä.

SAIRASTUIN TARTUNTATAUTIIN ja pääsin provinssin sairaalaan. Sinä päivänä näin sukulaisten tuovan sairaalaan kuusi tyttöä, jotka olivat syöneet rotanmyrkkyä ja kuolivat siihen. Itsemurhista tai selittämättömistä naisten murhista ei puhuta mediassa, eikä niistä kertovia ihmisiä kuunnella. 

ONGELMAT PAHENEVAT koko ajan, eikä meillä ole jäljellä edes elämän perusedellytyksiä. Meillä ei ole varaa ruokaan eikä lääkkeisiin.

Bamiyanin laakso tunnetaan hedelmällisestä maaperästään ja monipuolisesta maataloudestaan. Laaksossa kasvaa viljaa, hedelmäpuita ja vihanneksia. Pientiloilla tuotetaan myös maitoa sekä naudan-, lampaan- ja vuohenlihaa.

Taustatietoa:

– Nykyarvion mukaan joka kolmas afgaani näkee nälkää ja kaksi miljoonaa lasta elää aliravittuna. 

– Noin 70 prosenttia afgaaneista elää maaseudulla. Ennen vuosikymmeniä kestänyttä epävakauden aikaa Afganistanin maatalous pystyi tuottamaan ruokaa oman maan tarpeisiin, ja sitä riitti myös vientiin. 

– Perinteisesti Afganistan on vienyt ulkomaille etenkin tuoreita ja kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, vihanneksia, viljaa ja lampaanvillaa.

– Maanviljelyä haittaavat tällä hetkellä mm. tuotantopanosten, kuten siementen ja lannoitteiden, puute. Myös logistiikkahaasteet ja polttoaineiden kohonneet hinnat vaikeuttavat tuotteiden myyntiä. 

–  Tuotteiden vientiä vaikeuttavat myös pakotteet, vientilupien saanti ja kuljetusongelmat. Tällä hetkellä maa joutuu tuomaan elintarvikkeita etenkin Pakistanista.

– Arvioidaan, että maataloustuotanto on tällä hetkellä liian riippuvaista vehnän viljelystä, vaikkei se ole välttämättä kannattavaa pientiloilla. Vehnän viljelyn kanssa on kilpaillut useilla alueilla unikon viljely, jonka taliban kielsi valtaan tultuaan.

– YK arvioi, että maassa olisi mahdollisuuksia lisätä etenkin hedelmien, vihannesten ja kukkien kasvatusta sekä kotieläinten tuotantoa. Myös riisin viljelyn tuottavuutta haluttaisiin edistää. 

Lähteet: FAO ja Maailmanpankki.