Taliban ohjaa humanitaarista apua sukulaisilleen

Jo yli vuoden ajan Yhdistyneet Kansakunnat on toimittanut humanitaarista apua Kabuliin ja Afganistanin muihin maakuntiin Maailman elintarvikeohjelman (WFP) kautta.

YK:n mukaan yli puolet afganistanilaisista – 23 miljoonaa ihmistä – tarvitsee apua selviytyäkseen arjesta. Avulla yritetään eritoten torjua nälänhätää.

Avun ulkopuolelle ovat jääneet varakkaat henkilöt, liikemiehet ja he, jotka pärjäävät ilman avustuksia. Muuten YK:n apu on kattanut koko yhteiskunnan. Tälle vuodelle järjestö tavoittelee keräävänsä 4,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Monet taloudellisista ongelmista kärsivät Kabulin asukkaat valittavat kuitenkin, että humanitaarisen avun jakelu ei ole läpinäkyvää. Samira, joka asuu Kabulin 9. kaupunginosassa, sanoo kansainvälisen avun jakautuvan epäoikeudenmukaisesti. ”Apu on tarkoitettu köyhille, mutta apu ei tavoita heitä.” Arash, joka asuu Kabulissa Deh Sabzin alueella, valittaa, että kansainvälistä humanitaarista apua ei ole jaettu heidän alueellaan ollenkaan.

”Kukaan ei täällä auta köyhiä ja apua tarvitsevia ihmisiä. Ihmiset ovat sairastuneet ja heillä on myös mielenterveysongelmia”, hän sanoo.

Joidenkin kansalaisten mukaan paikalliset talibanin virkailijat jakavat köyhille tarkoitettua apua sukulaisilleen käyttämällä hyväksi verkostojaan ja henkilökohtaisia suhteitaan.

Avustusjärjestössä työskentelevä Salim väittää, että pashtua puhuvien katsotaan olevan oikeutetumpia apuun kuin muiden. Aziza, yksi Kabulissa asuvista köyhistä naisista sanoo, että apua jaetaan etnisen alkuperän, rodun, uskonnon ja jopa ihonvärin perusteella, eikä apu tavoita todella apua tarvitsevia. Jos avunjako jatkuu näin, sadat köyhät perheet ovat lähellä nälkäkuolemaa, hän sanoo. 

”Muutama päivä sitten naapurustossamme eräs perhe myi kolme ja puolivuotiaan lapsensa köyhyyden ja nälän vuoksi. Myös meidän lapsiamme uhkaa nälkä. Jos emme saa apua, me kuolemme nälkään”, Aziza lisää.

Tämä naisparka kertoo, että talibanin joukot ovat loukanneet, nöyryyttäneet ja jopa hakanneet häntä, kun hän on yrittänyt saada apua hyväntekeväisyysjärjestöiltä ja viranomaisilta.

Hänen mielestään avustusjärjestöjen pitää miettiä uudelleen koko avunjakoprosessi ja varmistaa, että apua todella jaetaan oikeudenmukaisesti.

Kabulin Bibi Mehrossa asuva Najiba on leski ja viiden lapsenlapsensa huoltaja.

Hän kertoo eläneensä pelkästään avustusjärjestöjen varassa jo useiden vuosien ajan. ”Me olemme kohta kuolemassa köyhyyteen. Minulla ei ole rahaa, olen onneton ja köyhä.”

Najiba on huolissaan, kuinka hän pystyy jatkossa huolehtimaan viidestä lapsenlapsestaan.

”Kuolen näiden viiden lapsen kanssa, jos emme saa järjestöiltä apua. Meillä ei ole enää mitään, millä elää.” Samaan aikaan monet köyhyydestä ja työttömyydestä kärsivät Kabulin asukkaat kertovat, että vaikka maahan on virrannut paljon apua maailmalta, he tai heidän perheensä eivät ole sitä saaneet.

Samiullah asuu Kabulin Chelston-kaupunginosassa. Hän menetti kätensä ja silmänsä räjähdyksessä ja on vastuussa kymmenen hengen perheestä.

Hän kertoo, että hänen asuinpaikkakunnallaan on tehty moneen otteeseen lista apua tarvitsevista asukkaista. Tiedonpuutteen ja listaa käsittelevän väliportaan vuoksi hänen nimeään ei kuitenkaan ole lopullisella listalla. Apu menee niille, jotka tuntevat talibanin jäseniä tai heidän sukulaisiaan.

”Me olemme nähneet ja kuulleet, että Afganistaniin on tuotu paljon avustuslähetyksiä, mutta meistä köyhistä ei kukaan välitä. Usko minua, olen todella vaikeassa tilanteessa. Minulla ei ole ollut moneen päivään jauhoja tai muita peruselintarvikkeita, ja lapsillani on nälkä”, Samiullah sanoo.

Shah Wali asuu Badakhshanin maakunnassa, mutta hän muutti Kabuliin epävakaiden olojen vuoksi. Nyt hän myy taloustavaroitaan kadunkulmassa. Shah Wali tienaa 140-180 afgaania eli alle kaksi euroa päivässä. Summa ei riitä kuuden hengen perheen elättämiseen.

Shah Walin mukaan hänen vaimollaan on terveysongelmia, mutta vaimo kuitenkin työskentelee ihmisten kodeissa saadakseen ansiota.

”Elämämme oli parempaa Badakhshanissa, mutta meidän piti muuttaa Kabuliin ja myydä irtaimistomme. Vaikeaa meillä on myös Kabulissa, eikä yksikään organisaatio ole auttanut meitä. Näemme ihmisten saavan apua, mutta emme tiedä, miten pääsisimme avun piiriin. Kukaan ei ole kysynyt, kuinka meillä menee. Olen monta kertaa yrittänyt päästä tapaamaan avustusjärjestöjä, mutta ne eivät ole päästäneet minua edes sisään”, Shah Wali sanoo.

Talousasiantuntija Azarakhsh Hafizi sanoo, että Afganistan on katastrofaalisessa taloudellisessa tilanteessa, ja että humanitaarinen apu ei voi korvata kansantaloutta.

”Humanitaarinen apu on tarkoitettu vain hätätilanteeseen. Ei sitä voida käyttää maan talouden korjaamiseen.”

Hän toteaa, että koska taliban ei ole kansainvälisesti tunnustettu, kansainvälisen yhteisön antamaa rahallista apua ei anneta suoraan talibanin johtamalle hallitukselle. 

Talibanin valtaantulon jälkeen Afganistanin keskuspankin ulkomaiset varat jäädytettiin ja pääsy kansainvälisiin pankkeihin estettiin. Tämä rajoitus johti likviditeettikriisiin ja laski jyrkästi Afganistanin kansallisen valuutan eli afgaanin arvoa.

YK:n Afganistanin-operaatio (UNAMA) sanoo, että kaikki Afganistaniin saapuva raha-apu säilytetään YK:n tileillä yksityisessä pankissa, joka on YK-järjestöjen käytössä. Pankki käyttää näitä nimenomaisia tilejä humanitaarisen avun antamiseen miljoonille tukea tarvitseville afganistanilaisille.

Tilejä seurataan ja ne tarkastetaan huolellisesti organisaation sääntöjen ja prosessien mukaisesti. Afganistanin keskuspankille ei toimiteta käteistä eikä sitä anneta talibanin viranomaisille.

Maailman elintarvikeohjelma on työskennellyt Afganistanissa vuosikymmeniä.

Ohjelman tuore tutkimus osoittaa, että 98 prosentilla afganistanilaisista ei ole tarpeeksi ruokaa ja he elävät köyhyysrajan alapuolella. Seitsemän kymmenestä perheestä ostaa ruokansa velaksi, ja sen seurauksena he köyhtyvät lisää. 

Ruoan, polttoaineen ja muiden välttämättömien tarvikkeiden hinnat ovat nousseet, eikä monella ole niihin enää varaa.

Maailman elintarvikeohjelman tiedottaja Wahidullah Amani sanoo, että he tekevät lujasti töitä varmistaakseen, että ruoka ja muu apu saavuttaa hädänalaiset läpinäkyvästi.