Pelko jysähti naisten elämään

Naisten pitkä ja hidas tie kohti tasa-arvoa tyssäsi

Afgaaninaiset saivat ensimmäisen kerran tuntumaa tasa-arvosta sata vuotta sitten. Maa oli itsenäistynyt ja valtaan nousi kuningas Amanullah. Hän otti ensimmäisiä askeleita kohti modernia Afganistania. Hän julisti, että emiirien aika oli ohi ja käynnisti kamppailun vanhoillisuutta vastaan. 

Ensimmäistä kertaa Afganistanin historiassa määriteltiin hallinnon ja kansalaisten suhde. Kansalaisella oli poliittisia oikeuksia, eikä hänen ylitseen voinut enää vain kävellä. Vuoden 1923 perustuslaissa miehet ja naiset olivat lain edessä tasa-arvoisia. 

Amanullahin johdolla perustettiin yhteiskouluja pojille ja tytöille ja ikivanhoja, naisille kohdennettuja pukeutumissääntöjä kitkettiin. Hallitsijan vaimo, kuningatar Soraya, näytti esimerkkiä ja jätti huivin pois julkisissa esiintymisissä.

Ilo ei kestänyt pitkään. Kuningas Amanullah syrjäytettiin valtaistuimelta 1929 ja hän pakeni maasta. Hänen jälkeensä tulleet johtajat työnsivät naiset takaisin marginaaliin. 

Vasta talibanien noustessa valtaan 1996 naiset työnnettiin kokonaan pois julkisista tehtävistä.

Puolet maan kansalaisista menetti äänensä ja kunnioituksen. 

Vaikka naiset palasivat toimistoihin ja virastoihin 2000-luvun alussa talibanin vetäydyttyä pääkaupungista, päätösvalta jäi miesten käsiin. Todellista valtaa afgaaninaiset saivat vasta tasavallan viimeisinä vuosina. 

2021 romahti

Kun talibanit marssivat takaisin Kabuliin 2021, se määräsi kaikki naistyöntekijät ulos niin siviili- kuin sotilaspuolen tehtävistä.  Vallasta ei jäänyt naisten käsiin enää mitään.

Talibanin paluu Kabuliin ei olisi voinut olla helpompi. Mitään ennakoitua taistelua ei käyty. Afganistanin hallitus ja armeija, joihin oli panostettu 20 vuoden ajan miljardeja dollareita, romahtivat silmänräpäyksessä. 

Taliban käveli kaupunkiin ladatut aseet olallaan ja hurrasi. Presidentti Ashraf Ghani, joka oli vannonut puolustavansa presidentinlinnaa hengellään, pakeni maasta kertomatta asiasta edes varamiehilleen.

Mies, jonka kansa oli äänestänyt johtamaan maata, jätti afgaanit yksin kohtaamaan talibanin. 

20 vuoden ponnistelujen tulokset romahtivat hetkessä.  Naiset, jotka olivat koko tuon ajan kamppailleet oikeuksiensa puolesta ja edenneet hallituksessa merkittäviin tehtäviin ja poliittisesti vaikutusvaltaisiin rooleihin, menettivät hetkessä kaiken.

Pelko palasi

Taliban tunnettiin Kabulissa jo ennestään teloituksista, kidutuksista ja äärimmäisistä laeistaan. Vain harva uskalsi ryhtyä kapinoimaan. Mellakat ja ryöstely loppuivat nopeasti kaupungeissa. Vaikka aseistettujen talibanien tulo merkitsi turvallisuuden ja rauhan paluuta, naisissa se herätti pelon. 

Erityisesti nuori sukupolvi, 20- ja 30-vuotiaat naiset, oli kasvanut uudenlaisessa Afganistanissa, jossa naiset ja miehet olivat ainakin perustuslain edessä tasa-arvoisia.

Kesti päiviä ennen kuin naiset keräsivät rohkeutensa ja tulivat ulos kodeistaan vaatimaan oikeuksiaan. Mutta edelleen puoli vuotta Kabulin kaatumisen jälkeen naiset elävät koteihinsa suljettuina eivätkä heidän vaatimuksensa oikeuksien puolesta kuulu juuri missään. 

Kaduilla he saattoivat vain hiljaisina seurata, kuinka miehet maalasivat kaikki naisten kuvat piiloon julkisivuista, vaikka kyse olisi ollut vain kampaamon edustasta.  

Naiset ja heidän oikeutensa maalattiin pois silmistä. Tämä heijastaa sitä vaaraa, mikä naisia uhkaa. 

Naiset ulos mediasta

Afganistanin vuonna 2004 hyväksytty perustuslaki takasi naisille neljänneksen parlamentin paikoista sekä 35 prosenttia paikallisneuvostojen paikoista. 

Myös naisten vahva näkyvyys maan mediassa oli valtaisa menestys sananvapaudelle. Taliban kuitenkin kielsi naisia esiintymästä enää kuuluttajina tai median työntekijöinä kaupungeissa. Taliban pyysi journalisteja ja median omistajia palaamaan töihinsä, mutta vaati, ettei naisten ääni tai kuva saanut enää näkyä lähetyksissä. Myös musiikkia tuli välttää ja välitettävän tiedon piti olla neutraalia. Nämä olivat vaatimukset. 

Takaisin häkkeihin 

Edellisen kerran kun Taliban oli vallassa 1996-2001 naisilta vietiin kaikki ihmisoikeudet. Koulut, yliopistot ja torit tyhjenivät naisista. Silloinen johtaja Mullah Omar julisti ankaria naisiin kohdistuvia fatwoja. Hän tulkitsi, että jo pelkkä naisten läsnäolo julkisissa tiloissa rikkoi islamilaista lakia ja uskoa. 

Nyt Afganistan on jälleen ansassa ja uudet sukupolvet, etniset vähemmistöt ja naiset pelkäävät, että heidät teljetään fatwojen keinoin takaisin rautahäkkeihin. 

Vaikka Taliban ei ole vieläkään julkistanut, miten se aikoo kohdella naisia, on selvää, että se etsii ensin kansainvälisen yhteisön hyväksyntää.  Sen jälkeen he voivat ottaa käyttöön jälleen tiukat sääntönsä. 

Burkan peittoon

Erityisesti pataanien hallitsemissa maakunnissa kuten Helmandissa, Kandaharissa ja Jalalabadissa sekä Afganistanin itäosissa, naisia ei näy enää koulutuksissa tai toimistoissa. Kabulissa naiset uskaltautuvat ulos kodeistaan vaikkakin pelosta vapisten. Heidän on kuitenkin hoidettava kotinsa arjen askareet. Pelko aseitaan kantavia talibanin taistelijoita kohtaan näkyy eritoten siinä, että yhä useampi nainen on vetänyt burkan takaisin päälleen. 

Jopa etäisimmissä ja vanhoillisimmissa kaupungeissa burkan käyttö oli jo vähentynyt. Tänä päivänä Kabulin naiset, jotka ennen olivat korkeissa hallituksen asemissa, on pakotettu käyttämään burkaa. 

Naiset tietävät, että enemmin tai myöhemmin he lähtevät taisteluun tyranniaa vastaan. Mutta he ovat huolissaan tulevaisuudestaan ja vetoavat kansainvälisiin yhteisöihin ja muihin maihin, jotta nämä tukisivat naisten oikeuksia.

Samalla he pelkäävät, että hyvää lopputulemaa ei ole näköpiirissä.