Blogit

Blogin kirjoittajat ovat Afganistanissa eläviä Suomen kouluttamia naistoimittajia. Talibanin vainon takia he kirjoittavat nimettöminä.

Olenko kävelevä ruumis? – Osa 3: Elämäntyöni tuhoutui

Blogin kirjoittajat ovat Afganistanissa eläviä Suomen kouluttamia naistoimittajia. Talibanin vainon takia he kirjoittavat nimettöminä.
Blogit Afgaaninaisen katse 1.12.2021 15:03
afgaaninaisen katse
afgaaninaisen katse - avatar

TUTTAVANI lähettivät minulle kuvan toimistostani, jonka talibanit olivat kääntäneet ylösalaisin tuhoten kaiken mahdollisen.

Olin ottanut aikanaan pankkilainan rakentaakseni toimiston kaupunkimme sydämeen. Annoin korjata tilat, ja kutsuin sinne koulutettuja naisia ja naistoimittajia. Toimimme aktiivisti alueemme hyväksi ja vakiinnutimme asemamme.

Olin saavuttanut maakuntani asukkaiden luottamuksen ja olin kertonut tyttöjen vanhemmille, että heidän pitäisi antaa tyttäriensä opiskella toimittajiksi. Tämän seurauksena yli kymmenen nuorta naista seudultamme on valmistunut journalismin laitokselta.

Eräästä lahjakkaasta tytöstä ja opiskelijastani tuli apulaisministeri. Hän kutsui minut journalismin laitokselle ja kerroin kokemuksistani Suomessa. Näin tiedekunnassa hyödynnettiin Suomen matkan oppejani.

Naisten voimaannuttamiseksi tuin maakunnassamme naisten omien ravintoloiden avaamista. Naiset rahoittivat ravintolat itse ja loivat samalla työpaikkoja.

Sain kouluttaa maakuntamme ensimmäisen naisen, jonka tehtävä oli muiden naisten kouluttaminen sukupuolitietoisuuteen. Koulutin naisia palvelemaan oman sukupuolensa edustajia, jotta kaikki kaupunkimme naiset voisivat hyötyä heidän työstään.

Artikkelin kirjoittaja tekee leipätaikinaa.

Koulutin maakunnassamme seitsemänkymmentä naiskuljettajaa ja annoin heille itseluottamusta. Nämä naiset ottivat pankkilainoja voidakseen harjoittaa työtään.

Käynnistin kaupungissamme ensimmäisen naisten kuntosalin. Annoimme lahjakkaille naisille mahdollisuuden tehdä harjoituksia, saada hyväkuntoiset vartalot ja ylläpitää terveyttään. Onneksi kaupungissa alkoi toimia viisi muutakin kuntosalia.

Ehdotin myös Kabulissa järjestetyssä Naisten yrityskonferenssissa markkinoiden rakentamista yksinomaan naisille. Järjestöni perusti ensimmäisen myymälän, jossa valmistettiin perinteistä ruokaa. Myöhemmin jotkut naiset rohkaistuivat avaamaan naisten ompelimoita.

Annoin päivittäin haastatteluja kansallisissa ja kansainvälisissä radioissa, joissa kerroin kaikesta toiminnastani. Tein vapaaehtoistyötä maakuntani asukkaiden hyväksi, ja työni tunnettiin.

Minulla oli kilpailijoita, mutta työskentelin vapaasti. Rohkaisin naisia tekemään sitä, mitä he haluavat; rohkaisin heitä työskentelemään kansansa hyväksi.

Nyt kaikki on tuhottu, ja me naiset olemme kaikki kuin kuolleita.

Voimme liikkua, ei muuta!

Meillä ei ole enää ymmärrystä, ei tunnetta, ei toimintaa, ei mitään.

Onneksi kymmenen johtokuntamme jäsentä pääsi poistumaan maasta näyttämällä järjestömme henkilökorttia.

Talibanien voitto johti naistemme epäonnistumiseen. Meillä oli johtajia, joiden toiminta ja suhtautuminen naisiin oli samanlaista kuin talibaneilla, ja he noudattivat talibanien sääntöjä. Mutta naiset tekivät työtä muuttaakseen näitä rakenteita, ja me olimme saavuttaneet monia voittoja.

Talibanit tuhosivat saavutuksemme.