Naisten uratoiveet haudattu

Suraya ja Nasrin ovat korkeasti koulutettuja entisen tasavallan virkanaisia, jotka pitkään puolustivat ja edistivät naisten oikeuksia. Nyt he eivät voi tehdä mitään ihmisoikeusrikosten torjumiseksi. Talibanimiehet ovat vallanneet kaikki oikeusasteet ja lainsäädäntölaitokset.

VAIN MUISTOT KANNATTELEVAT Surayan nykyarkea. Oikeustieteen ja valtiotieteen kandidaatti asuu pienessä asunnossa Kabulissa miehensä, kahden poikansa ja kolmen tyttärensä kanssa. Entisen tasavallan aikana Suraya työskenteli neljä vuotta juristina naisten asioiden ministeriön lakiosastolla naisten oikeuksien parissa.

Haastatteluhetkellä Suraya ja hänen teini-ikäinen tyttärensä ovat kotona keskenään. Ilmapiiri on levollinen. Surayan tarinat menneistä ajoista ilahduttavat ja hänen tyttärensä sanoo siirtyneensä ajatuksissaan menneisyyteen ja tuntevansa olonsa rauhalliseksi.

Suraya kertoo, että ennen talibanin vallankaappausta hän keskittyi työssään asioiden edistämiseen ja kehittämiseen. Naisilla oli silloin oikeuksia ja he toimivat aktiivisesti yhteiskunnassa.

”Menin toimistolleni kello kahdeksan aamulla ja lähdin kotiin kello neljä iltapäivällä. Kotitalomme oli 45 minuutin päässä toimistostani”.

”Kävelin töihin työkavereideni kanssa ja juttelimme koko matkan. Joskus pysähdyimme kahvilaan tai ravintolaan juomaan teetä tai syömään. Vietimme hyviä hetkiä. Ne olivat minulle erittäin mieluisia päiviä”, Suraya muistelee. ”Päivän aikana minulla oli käsittelyssä 10-15 siviili-, kauppa- ja rikosoikeusjuttua.Halusin asiakkailleni oikeutta. Olin erittäin tyytyväinen työhöni ja elämääni”.

AVIOMIES TYÖSKENTELI yksityisen yrityksen palveluksessa, joten perheessä oli kaksi ansaitsevaa aikuista. Toimeentulo takasi mielenrauhan ja hyvän elämän koko perheelle.

TYTÄR HALUAA JÄÄDÄ KUUDENNELLE LUOKALLE. Eräänä päivänä teini-ikäinen tytär lopetti opiskelun ja Suraya kysyi siihen syytä. ”Rakas äiti, en halua jäädä kotiin kuten sinä”, tytär vastasi. ”Jos opiskelen ja läpäisen kuudennen luokan, olen ensi vuonna seitsemännellä luokalla, enkä saa enää mennä kouluun. Haluan epäonnistua kuudennella luokalla ja päästä kouluun jälleen ensi vuonna. Niin kauan kun talibanin hallinto on vallassa, jatkan opiskelua kuudennella luokalla”.

TUSKALLISTA KUULTAVAA Surayalle olivat tyttären sanat. ”Minulla oli monia toiveita tyttärieni suhteen. Toivoin, että he valmistuisivat koulusta, aloittaisivat yliopisto-opinnot ja opiskelisivat haluamallaan alalla. Toivoin, että jonakin päivänä tyttärilläni olisi valoisa tulevaisuus.”

HYVÄ ARKI ROMAHTI, kun Afganistanin hallitus kaatui 15. elokuuta 2021 ja tasavaltalainen järjestelmä romahti. Tuona päivänä Suraya oli kiireisenä toimistollaan hoitamassa oikeustapauksia. Täsmälleen kello 10.20 kaikki työntekijät jättivät työnsä ja lähtivät kotiin. Hän muistelee päivän kauheuksia. Ihmiset juoksivat peloissaan karkuun. He pelkäsivät sodan puhkeavan Kabulissa.

IHMISOIKEUDET VIETIIN NAISILTA. Vallanhaluiset talibanit riistivät naisilta kaikki ihmisoikeudet ja perusoikeudet, kuten oikeuden työhön ja koulutukseen. ”Tässä tilanteessa ainoa toivomme on Jumalassa. Kaipaan työympäristöä, turvallista ja rauhallista elämää, hyvää taloutta ja ystävieni kanssa matkustamista, Palaavatko hyvät päivät koskaan?”

PERHE ELÄÄ NIUKASTI Surayan miehen tuloilla. ”Kun minulla vielä oli työpaikka, autoin miestäni kotitalous- ja muissa perheen kuluissa palkallani.” Suraya muistuttaa lapsiaan siitä, että Jumala on armollinen. ”Synkät päivät menevät ohi. Valoisampi huominen tulee”.

LUKEMISTA HARRASTETAAN YHDESSÄ. Suraya lukee tyttäriensä kanssa kaunokirjallisuutta ja uskonnollisia teoksia. ”Ajattelen tulevaisuutta. Kaikesta huolimatta yritän jatkaa vastarintaa, jotta lapseni eivät kärsisi”.

ALUEEN KANSANEDUSTAJAT JA KYLÄNVANHIMMAT PITIVÄT TYTTÖJEN KOULUTUSTA HÄPEÄLLISENÄ. Johtajana naisten asiain ministeriön lakiosastolla kolme ja puoli vuotta työskennellyt Nasrin on 30-vuotias oikeustieteen ja valtiotieteen opiskelija. Hän asuu nykyisin miehensä ja tyttärensä kanssa Kabulissa.

Haastattelun aikana Nasrin oli kotona kaksivuotiaan tyttärensä kanssa. Lapsuudessaan hän asui Logarin maakunnassa.”Asuin yhdessä maakunnan kylistä isäni, äitini, kolmen sisareni ja kahden veljeni kanssa”, Nasrin muistelee. ”Kylässä koulutus oli tytöiltä kielletty. Isäni kuitenkin uskoi poikien ja tyttärien tasavertaiseen koulutukseen, ja hän salli minun käydä koulua salaa. Valitettavasti alueemme kansanedustajat ja kylänvanhimmat pitivät tyttöjen koulutusta kunniattomana ja häpeällisenä”. ”Isäni pelkäsi aina turvallisuuteni puolesta. Hän uskoi, että jos joku alueellamme tai kylässämme saisi tietää, että käyn koulua, he tappaisivat minut tai perheemme. Hänen peloistaan huolimatta jatkoin opintojani 7. luokalle asti. Valitettavasti isäni pelot vahvistuivat, ja alueemme vanhimpien miesten mielipiteet vaikuttivat häneen voimakkaasti. Tämän seurauksena hän ei enää antanut minun mennä kouluun. Aloin auttaa äitiäni kotitöissä ja vietin suurimman osan ajastani kotona”, Nasrin kertoo.

HYVÄ MIES KANNUSTI OPISKELEMAAN. 22-vuotiaana hän meni naimisiin kaupunkilaispojan kanssa ja muutti Kabuliin. Nasrinin suureksi onneksi hänen aviomiehensä on kiltti ja koulutettu. Aviomies työskenteli Kabulin kaupungin viestintäministeriössä. Avioliittoon vihkimisen jälkeen Nasrinin mies ilmoitti hänet yhteen Kabulin lukioista. Lukion jälkeen Nasrin meni yliopistoon ja jatkoi opintojaan oikeustieteen ja valtiotieteen parissa. ”Myöhemmin halusin tehdä töitä opintojeni ohella.Hain töihin naisten asiain ministeriöön ja minut valittiin lakiosastolle,” Nasrin kertoo. ”Kohtasin päivittäin useita asiakkaita, pääasiassa väkivallan uhreiksi joutuneita naisia, jotka etsivät apua ongelmiinsa. Nautin keskusteluista asiakkaiden kanssa sekä heidän tapaustensa käsittelystä. Voin ylpeänä sanoa, että olen vaikuttanut myönteisesti monien naisten elämään ja saavuttanut työssäni paljon tuloksia”. Tasavallan kaaduttua sekä Nasrin että hänen miehensä menettivät työpaikkansa.

HARJOITTELIJAKSI KAUNEUSHOITOLAAN Nasrin pestautui auttaakseen perhettään taloudellisesti. Hän työskenteli parturi-kampaajana kaksi vuotta. Sittemmin talibanit määräsivät myös kauneushoitolat sulkemaan ovensa. Nasrin oli jälleen työtön ja joutui jäämään kotiin. Nyt hän hoitaa vain kotitöitä ja viettää aikaa tyttärensä kanssa. ”Jumala antoi minulle tämän pienen tytön kahdeksan vuoden avioliiton jälkeen”, Nasrin sanoo. Mies työskentelee ompeluliikkeessa ja he yrittävät tulla toimeen hänen palkallaan. ”Elämä jatkuu. Minulla on vaikeuksia tuntea oloni levolliseksi, koska minun ja tyttäreni tulevaisuus on epävarma. Luen hajamielisenä historiallisia ja sosiaalisia aiheita käsitteleviä kirjoja. Jaksan kuitenkin toivoa ja luotan Jumalaan, että hyvät päivät vielä koittavat.”

AFGANISTANISTA ON TULLUT VANKILA NAISILLE JA TYTÖILLE. Naisia joutuu nyt vankilaan vain siksi, että he vaativat oikeuksiaan. Vangitsemisen syy voi olla myös se, että he eivät ole muka käyttäneet hijabia talibanin määräysten mukaan. Kukaan ei ota näiden naisten tapauksia viralliseen käsittelyyn. Tällä hetkellä Afganistanin oikeuselimissä ei työskentele naisia, joten väkivallasta kärsineiden naisten ääniä ei kuule kukaan.

”Olen päivittäin huolissani tyttäreni sekä maani naisten ja tyttöjen tulevaisuudesta.

SURAYA JA NASRIN VETOAVAT kansainväliseen yhteisöön, ettei se unohtaisi Afganistanin tyttöjä ja naisia, vaan että se yhdistäisi voimansa afganistanilaisten naisten kanssa taistelussa naisvihaa vastaan ja pelastaisi afganistanilaiset naiset.