Naisten ja tyttöjen opiskelu on ikuista pelkoa ja taistelua
NAISTEN TULEVAISUUTTA TUHOTAAN järjestelmällisesti Afganistanissa. Haavoja ja kipuja on niin paljon, ettei tiedä, mistä surutyön aloittaisi. Viimeinenkin toivo on menetetty.
PIMEÄNÄ TIISTAINA 3.12.2024 kaikki lääketieteelliset opinnot, kuten kätilön, sairaanhoidon, laboratorio- ja hammaslääketieteen opinnot, kiellettiin naisilta. Naisten yliopistokoulutus kiellettiin jo vuonna 2022. Nyt heiltä kiellettiin lääketieteelliset opinnot kaikissa oppilaitoksissa. Samalla taliban, tämä ymmärtämättömien typerysten ryhmä, iski viimeisen naulan naisten hoidonsaannin sekä koulutuksen arkkuun.
KUOLEMA EI OLE PELKKÄ HETKI, jolloin sielu lähtee ruumiista. Kuolema tarkoittaa, ettei ole mahdollista saavuttaa unelmiaan. Se tarkoittaa myös, ettei ole perusoikeuksia eikä itsemääräämisoikeutta. Kotimaani Afganistanin naiset ja tytöt ovat musertuneet kerta toisensa jälkeen taliban-hallinnon seurauksena.
TERRORISTINEN RYHMÄ MURSKAA MAAN ENKELIT sulkemalla kouluja ja yliopistoja sekä kieltämällä naisia tekemästä työtä ja toimimasta kodin ulkopuolella.
”Minä olen yksi tämän rajun sorron uhreista” kertoo afganistanilainen naistoimittaja Alwan.
”Menetin työpaikkani yli kaksi vuotta sitten, kun talibanit tulivat valtaan ja rajoittivat naisten työskentelyä ja esiintymistä yhteiskunnassa.”
”SEN JÄLKEEN ETSIN URAA, jonka avulla saisin vakaat tulot elättääkseni itseni ja perheeni. Käänsin kivet ja kannot. Kävin jokaisella avoimia työpaikkoja tarjoavalla verkkosivustolla ja seurasin sosiaalista mediaa.”
Facebookista näin, että lääketieteelliset laitokset ovat avoinna tytöille. Kerroin siitä perheelleni. Saatuani perheeltäni luvan ilmoittauduin pääsykokeeseen.”
”VALITSIN OPINNOT KÄTILÖN AMMATTIIN, koska se oli yksi niistä harvoista aloista, joita talibanin naisille asettamat rajoitukset eivät koskeneet. Kävin pääsykokeessa ja odotin tuloksia innokkaana kuin häkissä vapauttaan odottava lintu. Pitkän ajan kuluttua sain tiedon, että olin läpäissyt kokeen.
Aloitin innoissani ensimmäisen koulupäiväni, enkä pystynyt peittämään hymyäni. Noudatin tarkkaan talibanin asettamia pukeutumissääntöjä. Opiskelupäivät kuluivat suuren innostuksen vallassa. Loppukokeista sain hyvät pisteet ja etenin aina ylemmälle vuosikurssille.”
”SUORITIN KAKSI LUKUKAUTTA onnistuneesti, tunsin täyttä ylpeyttä ja olin edelleen hyvin motivoitunut opiskelija. Näihin kahteen lukukauteen tosin mahtui niin ylä- kuin alamäkiäkin. Kolmena päivänä viikossa talibanin hyveen levittämisestä ja pahan ehkäisystä vastaavan ministeriön työntekijät vierailivat oppilaitoksessamme. He tarkastivat koulun pihaa kuvanneiden kameroiden videot.”
”NAISTEN ISIÄ JA VELJIÄ UHATTIIN vankeudella ja jopa kuolemalla, jos ministeriön työntekijät näkivät tallenteilta, että jotkut nuoret naiset eivät käyttäneet hijabia talibanin ohjaamalla tavalla.
Koulu suljettiin ilman syytä toisella lukukaudella yhtenä päivänä kello 9 aamulla. Osa opiskelijoista jäi kouluun sisälle ja osa ulkopuolelle. Tunteja kestäneen epävarmuuden ja panikoinnin jälkeen koulu avattiin jälleen ja sisällä olleet opiskelijat lähetettiin kotiin. Opinnot tosin jatkuivat seuraavana päivänä.
Opintoni jatkuivat myös myös kolmannella lukukaudella. Sen päätyttyä olin edelleen innostunut oppimaan lisää.”
KOULUN OVET SULJETTIIN! ”Lukukauden lopun tenttien oli määrä alkaa torstaina, joulukuun 5. päivä, mutta huonoksi onneksi maanantai-iltana, joulukuun 2. päivänä sain koulun viestintäryhmän johtajalta ääniviestin, että koulut suljetaan. Kahden ja puolen vuoden takainen kauhunhetki koulujen sulkemisen takia toistui uudelleen.
”EN HELLITTÄNYT, vaikka koin suurta epätoivoa. Tiistaina 3. joulukuuta menin kouluun luokkatovereideni ja muiden opiskelijoiden kanssa. Ei ehtinyt kulua hetkeäkään, kun koulun johtaja ilmestyi paikalle ja käski opiskelijoiden poistua. Syynä oli, että sinä päivänä talibanit olivat tunkeutuneet useisiin kouluihin ja karkottaneet opiskelijat väkisin, eikä johtaja halunnut ongelmia kouluunsa. Opiskelijat lähtivät koulusta pettyneinä ja itkien”.
NAISET, TYTÖT JA PERHEET KÄRSIVÄT. ”Valmistauduin neljänteen, eli viimeiseen, lukukauteeni. Toivoin, että valmistuttuani voisin toimia mielenkiintoisessa työssä ja palvella yhteisöäni. Kuten muillekin sorretuille naisille, lääketieteellinen yhteisö merkitsi minulle unelmien täyttymystä ja viimeistä mahdollisuutta koulutukseen.
Naisten sosiaalisesta eristäytymisestä, lisääntyvästä sukupuolten epätasa-arvosta, lisääntyvästä perheväkivallasta, aktiivisen työvoiman vähenemisestä ja perheiden lisääntyvästä köyhyydestä johtuva negatiivisten seurausten ketju on minulle muistutus siitä, että unelmat jäävät afganistanilaisessa yhteiskunnassa haaveiksi ja toiveiden toteuttaminen on mahdotonta”.
TERVEYDENHUOLTO ROMAHTI. ”Sukupolveni ja minä jouduimme epätoivon autiomaahan; korkean taivaan, kovan maan ja epävarman tulevaisuuden väliin. Tämän seurauksena lääketieteellisten ja terveydenhuollon laitosten sulkemisella naisilta on laajat seuraukset terveydenhuoltojärjestelmään ja yhteisöihin, erityisesti raskaana olevien naisten ja äitien terveyteen. Tämä aiheuttaa vakavia sosiaalisia, taloudellisia ja psykologisia seurauksia Afganistanin yhteiskunnalle”.