Naisten ja tyttöjen elämän mahdollisuudet romautettu

Profiilikuva
Blogin kirjoittajat ovat Afganistanissa eläviä Suomen kouluttamia naistoimittajia. Talibanin vainon takia he kirjoittavat nimettöminä.

ELÄMÄ MUUTTUI rajusti elokuussa 2021 Fatima Mohammadin arjessa. Hän oli sitä ennen johtavassa asemassa valtion virastossa kotiprovinssissaan Parwanissa. Hänen osastonsa teki töitä rohkaistakseen naisia ottamaan oman paikkansa yhteiskunnassa ja osallistumaan perheensä elättämiseen. 

Fatima Mohammad oli siis ollut itsenäinen, työssä käyvä nainen, jonka palkka riitti suuren perheen elättämiseen. Heillä syötiin aina hyvin eikä talvella milloinkaan paleltu. Myös lämmityshiiltä oli aina tarpeeksi. Sekä hän että lapset pukeutuivat hyvin ja heillä oli perheenä varaa myös pieniin matkoihin ja hauskanpitoon. 

NAISILLE JÄRJESTETTIIN KURSSEJA muun muassa tietokoneen käytössä, käsitöissä ja kalligrafiassa. Luku- ja kirjoitustaidottomatkin naiset saattoivat uusien taitojensa avulla ansaita rahaa myymällä ompelutöitään, joihin olivat kurssilla saaneet myös tykötarpeet. 

Kolme vuotta Taliban-hallinnon alla on romauttanut afganistanilaisten elämää. Usko parempaan on kadonnut. Naiset ja tytöt on pyyhitty kotimaassaan näkymättömiin.

NYT KAIKKI ON TOISIN. Sen huomasin, kun kävin häntä haastattelemassa. Luulin ensin, ettei Fatima ole edes kotona, koska kukaan ei heti avannut ovea koputtaessani. Sittemmin ymmärsin, että häntä hävetti nykyinen tilanteensa ja hän oli siksi yrittänyt välttää tapaamistamme. 

Minut ohjattiin vierashuoneeseen, kuten tapoihin kuuluu. Fatiman tytär ja miniä toivottivat minut tervetulleeksi ja pian hän tuli itsekin. Hän oli selvästi hermostunut, mutta yritti peittää sen.  Tervehtiessämme hän kuitenkin hymyili. 

”Sinut nähdessäni muistan menneitä hyviä aikoja. Saammekohan niitä koskaan takaisin”, hän mietti tarjotessaan teetä, vähän suklaata ja itse leivottua torttua.  

MUISTELIMME ENTISIÄ HYVIÄ AIKOJA. Ennen talibanien valtaantuloa saatoimme käydä töissä pelkäämättä minkäänlaista häirintää. Myös Fatiman miehellä oli ollut työ eikä hänenkään silloin tarvinnut pelätä pidätystä tai kidutusta. Työpaikoilla juhlistettiin samoja asioita kuin kansainvälisestikin, esimerkiksi äitienpäivää, naistenpäivää, opettajien päivää, Uutta vuotta jne.

FATIMA OPISKELI AIKANAAN darin kieltä ja kirjallisuutta Parwanin yliopistossa. Fatima on nyt 43-vuotias. Hän asuu miehensä ja poikansa sekä tyttärensä ja tämän miehen ja pojanpoikansa kanssa appensa vanhassa talossa.

”Tämä on ollut kotimme 12 vuotta. Aikoinaan asuimme vuokralla muualla, mutta sitten päätimme elää vähän aikaa säästeliäästi, jotta saatoimme kunnostaa tämän talon. Sen jälkeen ei ole tarvinnut maksaa vuokraa”, Fatima iloitsee.

MIESKIN ON NYT TYÖTÖN. ”Myös mieheni on nyt työttömänä. Sen myötä hänen käytöksensä ja tapansa kotona ovat muuttuneet hyvin ikäviksi. Hän ei halua puhua ongelmistaan, mutta yritämme olla kärsivällisiä hänen suhteensa”. 

Fatiman mies oli edellisen hallinnon aikana logistiikkapäällikkö, koko ajan menossa ja kiireinen mies. Nyt hän on kotona päivät pääksytysten ja tuntee itsensä hyvin avuttomaksi ja heikoksi eikä voi sietää sitä. Hän uskoo olevansa taakka perheelleen ja se tuntuu kestämättömältä. 

Elämä on tänä päivänä Afganistanissa synkkää.

MYÖS MIEHET KÄRSIVÄT. Afganistania vaivaava vaikea työttömyys on vaikuttanut dramaattisesti myös miehiin. Erityisen ongelmalliseen asemaan ovat joutuneet entisen hallinnon armeijassa työskennelleet. He menettivät työnsä ohessa myös koskemattomuutensa lain edessä ja joutuvat usein pidätetyiksi, kidutetuiksi ja vangituiksi erilaisten tekosyiden nojalla.  

  ”Taloutemme on pakkasella. Ainoa poikani opiskeli yliopistossa, nyt hän yrittää ansaita edes vähän rahaa katukaupustelijana. Se on perheemme ainoa tulo, mutta ei riitä läheskään kaikkeen”, Fatima sanoo. 

”Velkamme kasvaa koko ajan, eikä raha riitä siltikään edes jauhokiloon. Pian kukaan ei enää lainaa meille”, hän suree.  

FATIMA OLI VIRKANAINEN. Fatima jatkaa menneiden muistelua. Edellisen hallinnon aikana hän teki töitä, ansaitsi rahaa ja voi henkisesti hyvin. 

Nyt myös mielen tasapaino järkkyy. Edellisen hallinnon palveluksessa hän ei ollut sidottu kotiin.

KOLME VUOTTA TALIBANIN ALLA on kulunut. Naiset ja tytöt on marginalisoitu. Istuin muutaman tunnin Fatiman luona ja palaan kotiin raskain sydämin.

OLEMME MENETTÄNEET motivaation elämään ja toivon paremmasta tulevaisuudesta”.