Naispoliisit ja -sotilaat vaativat Afganistaniin vaaleilla valittua johtoa
Afganistanissa toimi 4000 naispoliisia ennen talibanin valtaannousua. Nyt heidän uransa on tuhoutunut ja he elävät jatkuvassa pelossa.
Ziiba Amiri, 25, oli ehtinyt elämässään pitkälle. Hänellä on sekä tutkinto lakitieteistä Afganistanissa että sotilaskoulutus Turkin sotilasakatemiasta. Amiri oli käyttänyt laaja-alaista osaamistaan hyväksi työssään ihmiskaupan vastaisessa virastossa omassa maakunnassaan.
Kun taliban elokuussa 2021 anasti vallan Afganistanissa, niin Amirilta kuin kaikilta virastossa työskennelleiltä naisilta, työt päättyivät kuin seinään.
”Meiltä vietiin kaikki valtuudet toimia. Meidän pitää käydä vain ilmoittautumassa työpaikalla – ja palata kotiin. Emme saa enää jäädä toimistoon edes istumaan, emme käsitellä ihmiskauppatapauksia, emme lähettää kirjeitä tai edes siirtää tapauksia toisten käsittelyyn”, Amiri kuvailee muutosta.
Jo päivittäinen käynti toimistolla – niin pelkkä matka kuin toimistoon astuminen – ovat nuorelle naiselle pelottava kokemus.
”Joka aamu lähtiessäni toimistolle ajattelen, että tänään tuskin tulen elossa enää takaisin”.
Vaikka työpaikalla pitää ilmoittautua, palkkaa Amiri ei ole enää saanut talibanin noustua valtaan. Koska hän on perheensä elättäjä, asetelma on äärimmäisen kuormittava.
”Olen masentunut, peloissani ja ahdistunut”, hän kuvailee.
Samanlainen kohtalo on suurella osalla niistä afgaaneista, jotka palvelivat maan 250 000 hengen armeijassa ja poliisissa, ja jotka Nato ja länsimaat olivat näihin tehtäviin kouluttaneet. Sotilaat ja komentajat, jotka olivat taistelleet talibania vastaan 20 vuotta, joutuivat valitsemaan. Osa pakeni maasta, osa toisiin maakuntiin. Jotkut alkoivat elää maan alla, osa antautui talibanin komentajille.
Suuri määrä sotilaita ja poliiseja tapettiin – niin miehiä kuin naisia. Sitä ennen heitä pahoinpideltiin ja kidutettiin.
Unelmat murskaksi
Nabila Majidille poliisin työ oli unelmien täyttymys. Ammatinvalinnastaan hän joutui maksamaan karvaasti. Hän joutui kokemaan syrjintää ja väkivaltaa niin perheensä, sukunsa kuin koko yhteisön taholta.
”Kaikesta vastustuksesta huolimatta rakastin ammattiani”, hän kertoo. Ennen talibanin nousua Majid oli ehtinyt työskennellä rikospoliisin biometrisessä yksikössä viisi vuotta ja odotti paraikaa ylennystä konstaapeliksi.
”Nyt kaikki unelmani ovat murskaantuneet. Äitini pakotti minut vielä lähtemään yksin maasta, jotta pysyisin hengissä.”
Majid pakeni Iraniin ja asui jonkin aikaa sukulaistensa luona.
”Yritin välittömästi päästä puheille niin pakolaisjärjestöjen toimistoon kuin eri Euroopan maiden suurlähetystöihin. Minua ei päästetty edes sisään niiden ovista.”
”Nyt elän taloudellisesti ja henkisesti epätoivoisessa tilanteessa. Toivoa tulevasta ei ole eikä mahdollisuutta palata entiseen elämääni.”
Vapautetut vangit uhkaavat
Kun taliban elokuussa anasti vallan, avasi se ensi töikseen vankiloitten portit ja vapautti kaikki vangit. Teko on osoittautunut hengenvaaralliseksi monelle naiselle.
Nazifa Ezzat, 27, saa nyt jatkuvia uhkauksia vankilasta vapautuneilta miehiltä, joita hän oli poliisina pidättänyt. Ezzat sai sotilaskoulutuksen Sivasin sotilasakatemiassa Turkissa ja työskenteli kuuden vuoden ajan poliisin perheväkivaltayksikössä.
”Afganistanin kaltaisessa patriarkaalisessa yhteiskunnassa lakeja rikkovat yleensä miehet.”
Nyt kaikki nämä rikoksista tuomitut miehet ovat vapaalla jalalla hautomassa kostoa.
”Näiden toistuvien uhkausten takia minun on elettävä piilossa”, Ezzat sanoo.
Tätä artikkelia varten haastatellut lukuisat naispoliisit ja -sotilaat syyttävät sekä Yhdysvaltoja että kansainvälistä yhteisöä siitä, että ne tukivat suoraan ja epäsuorasti Dohan neuvotteluissa terroristiryhmää, joka on vuodattanut afgaanien verta 20 vuoden ajan. He katsovat, että lopputulos on suuri petos afgaanien oikeuksia kohtaan. Valtaa pitää nyt epäpätevä terroristeista koostuva miesjoukko.
Naiset kokevat, että kansainvälinen yhteisö luovutti Afganistanin, sen koko kansan ja afgaaninaiset joukkiolle, joka on maailmalla listattu rikollisten mustalle listalle.
Naissotilaat eivät myöskään usko, että maa voi selviytyä taloudellisesti jaloilleen, sillä nykyinen hallinto ei yksinkertaisesti kykene täyttämään hallinnolle asetettavia kansainvälisiä kriteerejä.
Naissotilaat ja -poliisit toivovat nyt, että kansainvälinen yhteisö jatkaa talibanin painostamista niin kauan, että se takaa naisten oikeudet, palauttaa ihmisoikeudet, kunnioittaa kansalaisten perusoikeuksia ja perustaa laaja-alaisen hallituksen, jossa on mukana molempia sukupuolia, eri etnisiä ryhmiä ja eri asemista tulevia edustajia.
Naiset vaativat myös, että maan tulevat johtajat on valittava vaaleilla – ei aseiden voimalla.
Naisten nimet on turvallisuussyistä muutettu.