Monen naisen ainoa toivo on päästä pois Afganistanista
UNAMAn raportti on synkkää sanomaa
Naisilta ja tytöiltä riistettiin talibanien valtaannousun myötä ihmisoikeudet pala kerrallaan. Jäljellä ei ole mitään. Millaista tulevaisuutta naiset voivat edes toivoa? Monen ainoa toivo on päästä maasta ulos.
Talibanien valtaantulo viime vuoden elokuussa johti Afganistanin kansan humanitääriseen kriisiin. Naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien suunnitelmallinen hävittäminen jää kasvavan köyhyyden jalkoihin.
Kansainväliset toimijat julkaisevat huolestuneita kannanottoja asiasta, viimeksi Amnesty, Human Rights Watch ja tässä jutussa pohjana käytetty UNAMA (YK:n Afganistanin avustusoperaatio).
YK:n turvallisuusneuvosto on myös ilmaissut huolensa tilanteesta.
DOHAN NEUVOTTELUISSA elokuussa 2021 talibanit lupailivat, että naisten ja tyttöjen oikeuksia kunnioitetaan ”sharialain sallimissa rajoissa” ja että naisia ei syrjitä eikä heihin kohdisteta väkivaltaa.
Toisin on käynyt. Talibanien vallanpito näyttää keskittyneen määräysten kohdentamiseen naisiin. Niiden toteutumista vahditaan tiukkaakin tiukemmin.
TYTÖT EIVÄT VOI jatkaa ylemmän asteen kouluissa. Yliopistoissa naisille on vain hyvin rajoitetusti tilaa, joka sekin on eristetty verhoilla ja sermeillä miesopiskelijoista.
Naiset menettivät työpaikkansa. Heidän tilalleen on palkattu jopa täysin kouluttamattomia uskonmiehiä.
Naiset eivät saa liikkua ulkona tai matkustaa ilman miespuolista sukulaista. Naisten pitää pukeutua peittäviin burkiin tai hijabeihin.
Tämä koskee myös televisiossa toimivia harvoja naisia. Elokuvissa naiset eivät voi esiintyä lainkaan.
Naisiin kohdistuvissa väkivaltatapauksissa heitä ei kuulla eikä heillä ole käytännössä laillista oikeusturvaa eikä turvataloja.
NAISIA EI OLE maan hallituksessa eikä muissa päättävissä elimissä. Naisilla ei ole mitään vaikuttamismahdollisuuksia kansallisessa ja kansainvälisessä Afganistanin asioita koskevassa päätöksenteossa.
UNAMA:N IHMISOIKEUSRAPORTTI ensimmäiseltä talibanien hallitsemalta vuodelta toteaa synkästi, että naisten ihmisoikeuksien rapauttaminen on selkeä seuraus uuden hallinnon toimista. UNAMA:lle on raportoitu vuoden aikana 87 tapausta koskien naisten murhia, kunniamurhia, raiskauksia ja lapsiavioliittoja.
Yhtäkään näistä tapauksista ei ole käsitelty oikeudessa.
Kaikkiin Afganistania koskeviin lukuihin on kuitenkin syytä suhtautua varauksella. Maa on laaja ja harvaan asuttu. Jokainen luku on jonkun arvio.
Uusi hallinto on esimerkiksi poistanut budjetista varat naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä.
Afganistan on kuitenkin ratifioinut CEDAW-sopimuksen (Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination against Women) jo vuonna 2003.
Sopimuksen yhtenä tavoitteena on edistää naisten ihmisoikeuksien toteutumista ja poistaa kaikki naisiin kohdistuva syrjintä.
VÄKIVALLAN UHREJA JÄTETÄÄN HOITAMATTA. Iso maakunnallinen sairaala raportoi UNAMA:lle, että ennen talibaneja sairaalaan hakeutui 10 päivän aikana noin 150-200 väkivallan uhreiksi joutunutta naista ja tyttöä.
Nyt tämä määrä on pudonnut puoleen eli vain 70-100 naista pääsee hoitoon.
Syy ei suinkaan ole väkivallan väheneminen. Sairaalan mukaan se johtuu naisten vaikeutuneista liikkumismahdollisuuksista kodin ulkopuolelle, puuttuvista väkivallan seuraamuksista ja heikosta turvallisuustilanteesta.
TURVATALOJA TARVITAAN UNAMA:n mukaan lisää, jotta naiset voisivat paeta väkivaltaa.
Paikalliset sairaalat ylläpitävät 26 ns. perhekeskusta, jonne väkivallan uhreiksi joutuneet naiset voivat hakeutua.
Varsinaisen väkivallan lisäksi naisia ja tyttöjä uhkaa päivittäin monenlainen häirintä, pelottelu ja ahdistelu.
Luvattu armahdus armeijan ja valtion entisille työntekijöille ei myöskään ole toteutunut. UNAMA:n
tilastojen mukaan ainakin 160 entistä armeijan tai valtion virkamiestä on teloitettu.
Huolestuttavaa on, että väkivallantekoja jää rankaisematta.
Raportissa vaaditaan ihmisoikeusrikkomusten tutkimista ja tuomitsemista sekä ennenkaikkea niiden estämistä tulevaisuudessa.
TOIMITTAJAT OVAT KOHTEENA monissa ihmisoikeusrikkomuksissa. Kuusi journalistia on kuollut 173 toimittajaan kohdistuneissa rikkomuksissa.
Erityisiä pyyhkeitä raportti antaa kahdelle valtion laitokselle: Hyveen edistämisen ja pahuuden estämisen ministeriölle (ent. Naisten asiain ministeriö) ja Yleiselle tiedustelupalvelun laitokselle( General Directorate of Intelligence) niiden moninaisista toimista rajoittaa erityisesti tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia.
UNAMA MUISTUTTAA raportissaan, että kaikkien kansalaisten oikeus opiskella ei ole vain perusihmisoikeus, vaan myös avain kansakunnan kehitykseen.
Talibanit julkaisivat joulukuussa naisten oikeuksia koskevan uuden asetuksen, jonka mukaan mm. tyttöjen ja naisten pakkoavioliitot eivät olisi sallittuja ja naisleskillä olisi perimisoikeus. UNAMA:n raportin mukaan viranomaiset, mukaanlukien tuomarit ja paikalliset kuvernöörit, eivät kuitenkaan ole tätä säädöstä käytännössä toteuttaneet.
Naisaktivistit epäilivät alusta asti ettei säädöstä ole tarkoituskaan toteuttaa.
Huolimatta yleisestä turvallisuustilanteen parantumisesta, paikallisissa iskuissa on UNAMA:n laskujen mukaan kuollut ainakin 700 ja vammautunut 1406 ihmistä. Iskut ovat useimmiten Isis-valtioon liittyvien aseellisten ryhmien tekemiä hyökkäyksiä ja kohdistuvat usein hazaroiden alueille.
Yksi talibanhallinnon naisia syrjiviä päätöksiä avoimesti vastustanut naisaktivisti kertoo, että hämäräperäisiä armeijan entisten työntekijöiden murhia tapahtuu koko ajan.
”Luvattu yleinen armahdus ei todellakaan toimi”, hän sanoo.
NAISET OVAT PUOLET YHTEISKUNNASTA, muistuttaa yksi naisaktivisteista.
”Heillä on yhtäläinen oikeus vapauteen, työntekoon ja aktiiviseen osallistumiseen maansa kehittämiseen kuin miehillä”.
Hänestä nykyinen tilanne on aiheuttanut sen, että iso osa kansalaisista kärsii henkisesti. Pahat mielenterveysongelmat kasvavat kovaa vauhtia.
”Hallinnon pitäisi pystyä tarjoamaan kansalle välineet rauhaan”, hän sanoo.
Toinen naisaktivisti kuvaa naisten nykyistä tilannetta näin:
”Valitettavasti naisilla on oikeus vain kerjätä leipää lapsilleen leipomoiden ja moskeijoiden edessä.
Ja näiden kerjäläisten määrä kasvaa joka päivä”.
”Nuoret tytöt eivät pääse kouluun ja ovat kaduilla hakemassa työtä ja ruokaa perheilleen. He kohtaavat hyvin helposti seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa”, nainen jatkaa.