Miksi maanpakoon päässeet naiskansanedustajat vaikenevat?

Profiilikuva
Blogin kirjoittajat ovat Afganistanissa eläviä Suomen kouluttamia naistoimittajia. Talibanin vainon takia he kirjoittavat nimettöminä.

60 NAISPUOLISTA KANSANEDUSTAJAA ONNISTUI PAKENEMAAN talibanien kaapattua vallan Afganistanissa elokuussa 2021. Nyt monet afgaaninaiset kysyvät, mikseivät he tee mitään maansa tyttöjen ja naisten hyväksi?

Afgaaninaisten pettymys omia kansanedustajia ja kansainvälistä yhteisöä kohtaan kasvaa koko ajan.

Miksi maanpaossa nyt turvassa elävät kansanedustajat eivät tee mitään Afganistanin tyttöjen ja naisten hyväksi?

Mikseivät he etsi ratkaisuja kasvattaa kansainvälistä poliittista painetta talibanien naisiin kohdistamien pakotteiden poistamiseksi?

DEMOKRATIA LOPETETTIIN KERTAHEITOLLA talibanien valtaannousun myötä. Parlamentti suljettiin ja 20 vuotta voimassa ollut perustuslaki vaihdettiin sharialakiin. 

Mikään valtio ei ole toistaiseksi tunnustanut uutta hallitusta, joka ei noudata mitään kansainvälisiä sopimuksia.

Kansanedustajat kokivat saman kohtalon kuin kaikki muutkin afgaanit; sopeudu tai pakene.

”Talibanit suhtautuvat nais- ja miespoliitikkoihin aivan eri tavalla. En usko heidän koskaan sallivan naisille minkäänlaista poliittista osallistumista,” sanoo entinen kansanedustaja Malalai (nimi on turvallisuussyistä muutettu). 

Naiskansanedustajista ja naisministereistä tuli pakolaisia tuhansien muiden afgaaninaisten tavoin. He yrittävät epätoivoisesti suojella maahan jäänyttä perhettään ja sukulaisiaan.

AFGANISTANIN 250 JÄSENEN PARLAMENTISSA 69 OLI NAISIA.  Heistä 60 onnistui pääsemään perheineen maasta Hillary Clintonin johtaman organisaation turvin. Suurin osa pääsi Kanadaan, Australiaan ja Eurooppaan, mutta seitsemän joutui odottamaan Albaniassa pakolaisleirillä vastaanottajamaata.

22 NAISKANSANEDUSTAJAA PAKENI KREIKKAAN ja perusti siellä väliaikaisen naisten parlamentin tarkoituksenaan auttaa pakenevia afgaaninaisia. Toiminta loppui naisten hajaannuttua muihin maihin.

9 NAISKANSANEDUSTAJAA JÄI AFGANISTANIIN. Heistä osa elää siellä edelleen talibaneja pakoillen.

Taliban-hallinnon alkuvaiheessa ainoa naiskansanedustaja, jonka ei tarvinnut piileskellä talibaneja, oli Kuchien edustaja Haley Ershad. Hänkin on myöhemmin lähtenyt maasta ja elää nyt pakolaisena Hollannissa. 

Talibanien arvellaan saaneen Kuchien tuen, koska paimentolaiselämää viettävät kuchit ovat etnisilta juuriltaan pääosin pashtuja.

Parlamenttitalo Kabulissa jäi tyhjäksi elokuussa 2020 talibanien ottaessa vallan ja siirtäessä lainsäädäntövallan ns.johtoneuvostolle. Perustuslaki oli taannut naisille 25 prosentin kiintiön parlamentissa ja maan vaaleilla valituista 200 kansanedustajasta 69 oli naisia. Heistä 60 on elää nyt maanpaossa.

MAAHAN JÄÄNEET NAISKANSANEDUSTAJAT elävät nyt vaikeaa ja vaarallista elämää.

Tästä saatiin karmaiseva esimerkki 14. tammikuuta, kun 29-vuotias entinen kansanedustaja Mursal Nabizada ammuttiin yöllä kotiinsa. Hänen vartijansa ja veljensä pahoinpideltiin. Nabizadan perhe on ilmoittanut, että Mursalan murhassa ei ollut kyseessä perheriita.

Kansanedustaja Malalai kertoo, ettei hän naisten oikeuksien puolustajana ja Afganistanin kansan valitsemana edustajana halunnut lähteä maasta, varsinkin koska talibanit ilmoittivat aluksi armahtavansa kaikki maan hallinnossa työskennelleet.

”Talibanit kuitenkin tappoivat 21-vuotiaan veljeni minun poliittisen aktiivisuuteni vuoksi.

Silti halusin jäädä afgaaninaisten tueksi.”

HÄN TIETÄÄ, ETTEI OLE TURVASSA eikä ole uskaltanut yrittää mitään poliittista tai kansalaisaktiivista toimintaa, koska talibanien viesti on ollut selvä: joudut vankilaan tai sinut tapetaan.

Malalai sanoo naisten tilanteen Afganistanissa muuttuneen täydellisesti. He eivät ole saaneet sharian mukaisia perusoikeuksiaan, kuten oikeutta opiskella, tehdä työtä ja valita puoliso.

MURSALON MURHA JÄRKYTTI  häntä kovin. ”Olimme ystäviä ja hän oli hyvä, aktiivinen kansanedustaja. Varoitin häntä monta kertaa mutta hän halusi jatkaa työtä maamme hyväksi. Jos talibanit jatkavat tätä rataa, edessä tulee olemaan kansan nousu heitä vastaan eli sisällissota.” Malalai näkee Afganistanin tulevaisuuden synkkänä.

KETKÄ SEISOVAT AFGAANINAISTEN JA TYTTÖJEN turvana ja tukena, kun heiltä on viety oikeus koulutukseen ja tulevaisuuteen?

Kysymys kuuluukin, kuka tuo afgaaninaisten äänet kansainvälisen yhteisön neuvottelupöytiin? 

Osalle entisiä naiskansanedustajia näyttää riittävän esiintyminen konferenseissa ja mediassa.

 USA:ssa nyt asuva Heratin entinen kansanedustaja ja naisten oikeuksien aktivisti Nahid Farid muistutti YK:n lehdistötilaisuudessa:

”Kaikki Afganistanin naiset, riippumatta siitä missä nyt elävät, ovat tulleet huomaamaan, että kansainvälinen yhteisö on hyljännyt meidät. Meidän vaatimuksiimme koskien maamme tulevaisuutta ei vastata missään keskusteluissa, meidän ääntämme ei kuulla”.

Nahid Faridin sanat eivät ole kaukana totuudesta.