Kotiväkivalta uhkaa naisten ja tyttöjen tulevaisuutta

Profiilikuva
Blogin kirjoittajat ovat Afganistanissa eläviä Suomen kouluttamia naistoimittajia. Talibanin vainon takia he kirjoittavat nimettöminä.

ITSETUHOISUUS JA MASENNUS yleistyvät YK:n raportin mukaan Afganistanissa. Myös Heratin aluesairaalassa on pantu merkille, että tyttöjen ja naisten psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet. 

Heratin maakunnan terveydenhuollon kuvaukset naisten ja tyttöjen psyykkisistä ongelmista ovat korutonta kertomaa.

Paikallisen lääkäriyhdistyksen jäsen kertoo, että aluesairaalassa käy jopa sata asiakasta päivässä.

”Sadasta potilaasta kahdeksankymmentä on naisia”, lääkäri kuvailee.

Syitä masennukseen on monia. Toimeentulo on niukkaa, Taliban-hallinnon tiukka kuri on luhistanut tulevaisuudennäkymät. Kotiväkivalta on yleistä. Työhön tai kouluun meno on kielletty.

Hoitoon on toimitettuyhden kuukauden aikana 400 ihmistä, ja määrä kasvaa päivä päivältä. Lääkärit kertovat moniasteisista ongelmista. Toiset saavat apua keskusteluista psykologien kanssa. Vakavammissa tapauksissa laitoshoito on välttämätöntä.

Puhuminen olisi useissa tapauksissa apu monelle, mutta sitäkin on rajoitettu. Vain harvat uskaltavat kertoa väkivallasta ja perheiden sisäisistä ongelmista.

PANIIKKIKOHTAUKSET vaivaavat sairaalan potilasta Marjanaa.

”Sydämestä ottaa, olo on vetämätön ja heikko. Minua masentaa, koska en voi jatkaa opiskelujani”, hän kuvailee tilaansa.

Silmät täyttyvät kyynelistä ja hänen äänensä vapisee, kun hän kertoo tuntemuksistaan.

Marjan ei tiedä, kuinka kauan hän jaksaa olla vankina neljän seinän sisällä ja elää epävarmana tulevaisuudestaan.

”Olen mieheni kolmas vaimo, ja puolisoni pahoinpitelee minua jatkuvasti.”

Joissakin osissa Afganistania, erityisesti Heratissa, miehet suosivat moniavioisuutta. Vaimoja voi olla useita. Miesten mielestä järjestely toimii. Perheen naiset ja lapset kärsivät usein kateuden lietsomista riidoista.

KOLMAS VAIMO Marjan on moniavioisuuden uhri. Hän kertoo yrittäneensä itsemurhaa ja epäonnistuneensa siinä. Hän luonnehtii elämänvaiheitaan ja muistojaan katkeriksi.

Marjanin isä päätti pakkoavioliitosta, kun Taliban nousi valtaan elokuussa 2021.
Marjan syyttää koettelemuksistaan äärijärjestöä. Hän sanoo olleensa edellisen hallituksen aikaan ihmisoikeusaktivisti, joka työskenteli naisten oikeuksia edistävässä säätiössä.
”Nyt yritän elää menneisyyden muistoilla. Muuta minulla ei enää ole”.

Terveydenhuolto on tämän päivän Afganistanissa ylikuormitettua. Vain harva perheiden sisäisestä väkivallasta kärsivä onnistuu saamaan apua.

YHDEN POTILAAN ÄITI Nafas Gul kertoo omista kokemuksistaan. Hänellä on neljä poikaa ja yksi tytär. Tämä 16-vuotias Shirin on vakavasti masentunut.
Äidin mielestä masennus on syynä jatkuvaan itkeskelyyn ja huutamiseen sekä kodin kutsumiseen vankilaksi.


Heratin naisista valtaosa pitää nykyistä Taliban-hallintoa laittomana. Sen kansainvälinen tunnustaminen merkitsisi takapakkia naisten aseman parantamiselle.