Kapinoivia naisia vangitaan, kidutetaan - jopa tapetaan
NAISET JATKAVAT protestejaan talibanien hallintoa vastaan huolimatta pidätyksistä, kuulusteluista ja kidutuksista. He vaativat takaisin tasa-arvoa ja oikeuksia, jotka taliban kielsi tultuaan uudelleen valtaan elokuussa 2021. Mieltään osoittavia naisia pidätetään, eikä heidän perheilleen edes kerrota tilanteesta.
Tunnettu kansalaisaktivisti Narges Sadat pidätettiin helmikuun 9. päivä 2023. Hän pääsi vapaaksi 66 päivää myöhemmin. Häntä pidettiin talibanin tiedustelupalvelun osasto 40:n vankilassa, missä naisvankeja raiskataan, hakataan ja kidutetaan julmasti. Näissä vankiloissa ei tunneta sen paremmin inhimillisyyttä kuin islamiakaan.
Ennen talibanien valtaa Sadat tunnettiin kansalaisaktivistina, jolle erityisesti koulutus oli tärkeää. Hän oli perustamassa ja johti yhtä vaikutusvaltaisinta naisjärjestöä. Siksi hänet myös otettiin kiinni. Hän kertoi, että poliisi kohteli häntä kuin rikollisjengin tai itsemurhaiskijäjoukon johtajaa.
POLIISIASEMALLA häneltä takavarikoitiin kaikki henkilökohtaiset tavarat. Hänen puhelimensa tutkittiin ja yli 30 talibanin jäsentä kuulusteli ja uhkaili häntä. Kun hän protestoi, hänelle annettiin sähköshokkeja, häntä piiskattiin ja kidutettiin muun muassa seisottamalla paljain jaloin poliisiaseman kylmällä pihamaalla.
VANKILAAN hänet vietiin myöhemmin.
”Minulla oli runsaat kuukautisvuodot ja kipuja. En saanut pitää lämpöisiä kenkiäni, vaikka palelin. En saanut mitään, millä istua, vaikka koko ruumistani särki. Myös takkini vietiin. Oli niin jäätävän kylmä, että helteelläkin edelleen palelen sitä muistellessa. Kerroin olevani sairas. Siihen heidän vastauksensa oli, että koska olen nainen, minun täytyy totella heitä.”
Hän ei saanut vettä kolmeen päivään eikä hänen kivuistaan, verisistä vaatteistaan eikä piiskauksen jäljistä piitattu. Hänen päälleen heitettiin kylmää vettä, hänelle annettiin sähköiskuja ja häntä peloteltiin kivityksellä.
KIDUTUS ON PAHINTA Sadatin mukaan juuri tässä tiedustelupalvelu osasto 40:n tiloissa. Keinoja on monia: valvottaminen, lääkkeiden sekoittaminen ruokaan, seisova vesi sellin lattialla, piiskaus, uhkaukset kivittämisestä tai läheisten surmaamisesta.
Sadat ei saanut verisen mekkonsa tilalle puhtaita vaatteita eikä hygieniatarvikkeita.
Kun naispuolinen vartija lopulta antoi hänelle lakanan peitoksi, tuskanhuudot tulivat unenkin läpi, kun vangituilta miehiltä vedettiin kynsiä irti.
SELLISSÄ JATKUI pahoinpitely kahden nuoren irakilaisen ISIS-vangin voimin yötä päivää.
”Näitä kahta talibanit tosin kohtelivat hyvin, joskin heitä pidettiin myös seksiorjina. He saivat parhaat ruoat ja saivat käyttää kännyköitä; heillä oli erityisasema.”
“Minua alettiin kuulustella noin kuukauden odottelun jälkeen. Sitä jatkui viikon yötä päivää ja tietenkin minua myös kidutettin a perheenjäseniäni uhattiin tappaa”.
RASKAANA olevia naisvankeja Narges Sadat tapasi useita pidätyksensä aikana. Yksi heistä oli 15-vuotias Gulali, jonka keho oli täynnä mustelmia talibankuulustelijoiden kidutuksen jäljiltä. Taliban oli ampunut tytön isän tämän silmien edessä; tyttö tiesi monien perheenjäsenten päässeen talibania pakoon, mutta suri 12-vuotiaan sisarensa kohtaloa, mistä hänellä ei ollut mitään tietoa.
VAPAAKSI Narges Sadat pääsi 66 vuorokauden jälkeen. Hän uskoo sen tapahtuneen, koska sekä media että YK seurasivat tapausta.
Talibanit uhkasivatkin hänen pääsevän pian hengestään ja sanoivat hänen vapautuneen ainoastaan YK:n vaatimusten vuoksi.
MAANPAKOON Sadat päätyi aika pian, kun talibanit piirittivät hänen talonsa eräänä yönä ja hän pääsi pakenemaan. Tulevaisuus on suuri kysymysmerkki.
HENKINEN KÄRSIMYS on myös Zarifa Yaqoubin taakkana osasto 40:n pidätyssellissä yli kuukauden kestäneen pidätyksen jäljiltä.
Häntä kuulusteltiin kahdeksan kertaa 41 päivän aikana, eikä hän saanut vaihtovaatekertaa yli kahteen viikkoon.
Myös hänen sisarensa oli pidätettynä useita päiviä. Naiset kuuluvat hazara-vähemmistöön ja Yaqoubin mukaan heitä kohdeltiin siksi erityisen huonosti. Sisarukset pidätettiin mielenosoituksessa, joka järjestettiin hazaroiden koulutuskeskukseen kohdistettua itsemurhaiskua vastaan. Iskussa kuoli kymmeniä ihmisiä.
JULMAA KIDUTUSTA saavat erityisesti mieltään osoittavat naiset ja tytöt. Näin sanoo Mursal Ayaar, joka myös oli pidätettynä osasto 40:n sellissä pari viikkoa.
”Taliban piiritti koko asuinalueeni ja hyökkäsi kotiini hakeakseen minut. Isäni ja veljeni kädet kahlittiin ja heitä osoitettiin aseilla. Minut vietiin yhdessä isäni kanssa.”
Ayar kertoo, että häntä kuulusteltiin joka päivä kahden tunnin välein keskiyöhön asti. Häntä kidutettiin, elleivät vastaukset miellyttäneet talibania. Hänen perhettään solvattiin ja häntä itseään syytettiin vakoilusta rahaa vastaan ja tivattiin, kuka oli hänen toimeksiantajansa. Häntä lyötiin, kun hän kertoi vain protestoivansa oikeuksiensa puolesta ja kiisti vakoilevansa.
Vankilan kaikista selleistä kuului huutoja ja paikka oli niin täynnä kauhua ja pelkoa, ettei hän uskaltanut edes haaveilla pääsevänsä sieltä enää pois.
VAPAUTUAKSEEN Ayar joutui hankkimaan monilta ihmisiltä vakuuksia ja panttaamaan kotinsa. Vapauduttuaan hän oli kotona koko ajan levoton, säpsähteli ääniä ja näki painajaisia. Monet Ayaria vapautukseen auttaneet joutuivat myöhemmin ongelmiin talibanin kanssa. Heitä häirittiin, hakattiin ja kidutettiin.
TYTTÖJÄ JA NAISIA on edelleen paljon talibanin vankiloissa. Pimentoon jäävät tapaukset, joissa surmatut naiset ja tytöt haudataan vankiloiden alueille. Heidän tarinansa ei tule koskaan julkisuuteen.
Afganistanin nykyhallinnon aikana vangituilla naisilla ei ole minkäänlaista oikeusjärjestelmän suojaa tapauksensa käsittelyyn.
Kaikki jutussa haastatellut naiset haluavat poikkeuksellisesti esiintyä omilla nimillään.