Ellei naisopiskelija käytä hijabia, tieteen opiskeleminen on hyödytöntä. Akateemiset yhteisöt tuhoutuneet

Profiilikuva
Blogin kirjoittajat ovat Afganistanissa eläviä Suomen kouluttamia naistoimittajia. Talibanin vainon takia he kirjoittavat nimettöminä.


Talibanien vallankaappauksesta on kulunut yli puoli vuotta. Uusi hallitus lupasi avata yliopistot uudelleen. Periaatteessa näin onkin tapahtunut.Mutta pääsevätkö tytöt opiskelemaan ja miten nyt opiskellaan? Tässä jutussa paikalliset naistoimittajat kuvaavat tilannetta Heratin, Kabulin ja Mazar-e-Sariffin yliopistoissa. Kaikkien haastateltavien nimet on muutettu turvallisuussyistä. Yksikään journalismin professori ei suostunut haastateltavaksi edes nimettömänä.

Kabulin kolmesta yliopistosta on lähtenyt maanpakoon ainakin 229 professoria ja satoja
opiskelijoita. Akateeminen yhteisö on käytännössä tuhoutunut.
Jäljellä olevat opiskelijat valittavat opintosuunnitelmien puutteesta ja tiukennetuista yliopistomaailman määräyksistä. Tärkeintä on oikea pukeutuminen.
Yliopistojen professoreita on velvoitettu omistamaan ensimmäiset minuuttinsa
luokan edessä kannustaakseen opiskelijoita hijabin käyttöön. Kabulin yliopiston rehtori ilmaisee yliopiston johdon tyytymättömyyden naispuolisten opiskelijoiden pukeutumiseen näin: Ellei naisopiskelija käytä hijabia, tieteen opiskeleminen on täysin hyödytöntä.
Kabulin yliopistossa edelleen työskentelevä professori kuvailee opiskelu-olosuhteita nyt toteamalla, että kun aiemmin joka luokassa oli 50 – 60 opiskelijaa, nyt heitä on vain runsaat kymmenen. Vähätkin opiskelijat ovat masentuneita ja opiskelijoiden motivaatio on hukassa.
Toisen vuoden opiskelija kertoo, että hänen luokkaansa on tullut uusia naispuolisia opiskelijoita, joiden kanssa hän ei aikaisemmin ollut missään tekemisissä.
Yliopiston viranomaiset selittivät, että nämä naisopiskelijat on erotettu miespuolisista
luokkatovereistaan ja nyt noin 70 eri linjoilla opiskellutta naista opiskelee yhdessä luokassa. Miten onnistuu opiskelu samassa luokassa, kun ollaan aivan eri opintolinjoilla?
Tähän juttuun piti haastatella yhtä naispuolista opiskelijaa yliopiston ulkopuolella, koska taliban ei päästänyt toimittajia yliopistoalueelle. He ovat myös kieltäneet kuvaamisen kampuksen sisäpuolella.
Naispuolinen opiskelija kertoi meille, että kun lähestyimme yliopistoa, portinvartijat moittivat meitä siitä, ettemme käyttäneet mustaa hijabia. He uhkasivat, että ellemme kätkeydy mustan hijabin alle, emme pääse yliopistoalueelle.
Yksi naispuolisista opiskelijoista kertoi, ettei hänellä ole edes bussilippua. Hän joutuu kävelemään pitkän matkan yliopistolle, eikä hänellä ole mahdollisuutta uusien vaatteiden hankkimiseen.
Opiskelijat eivät saa käyttää kännyköitä kuvaamiseen yliopistolla. Jos edes yrittää, teosta seuraa rangaistus.

Heratissa naisopiskelijoiden ja naisprofessorien puute

Viime syksynä korkeakouluministeriö julkaisi lakipykälän, jonka mukaan julkisten yliopistojen ja yksityisten korkeakoulujen tulee tarjota erillisiä luokkia nais- ja miesopiskelijoille. Mikäli koulun ei ole mahdollista järjestää erillisiä luokkia opiskelijoilleen, joutuvat opiskelijat opiskelemaan kahdessa vuorossa: tytöt aamuisin ja pojat iltapäivisin.
”Tällainen tyttöjen ja poikien erottaminen on täysin naurettavaa. Taliban käskee
naisopiskelijoita lähtemään yliopistolta kotiin jo ennen viimeistä luentoa, jotta iltapäivällä
opiskelevat pojat eivät vain näkisi meitä. Mutta kun olemme kadulla odottamassa
bussiamme, tuhannet muut miehet kyllä näkevät meidät. Eikö tässä ole iso ristiriita,”
hymähtää Arefeh, joka opiskelee neljättä vuotta Heratin yliopistossa
Selvää on, että uuden lain mukana tuomat suurimmat haasteet
koskevat yliopistojen naisopiskelijoita. Vallalla oleva eriytyminen sukupuolen perusteella
aiheuttaa jatkossa yliopistoilla muun muassa ammattitaitoisten naisprofessorien puutetta. Tällä hetkellä osa naisopiskelijoista jää ilman opetusta, mikäli yliopisto ei onnistu järjestämään heille lainmukaisia opiskeluolosuhteita.


Sameh opiskelee Arefehen tavoin Heratin yliopistossa. Hän sanoo kiinnittäneensä huomiota
yliopiston avattua ovensa siihen, että naisopiskelijoiden määrä oli nyt paljon pienempi mitä
aikaisemmin.
”Ehkä ensimmäinen päivä vaikutti siihen, että naisopiskelijoita ei ollut enempää tai sitten he
eivät aio enää jatkaa opintojaan. Suurin osa täällä ennen opettaneista professoreista on lähtenyt pois maasta. Tällä hetkellä minulla ei esimerkiksi ole tietoa siitä, kuka ohjaa opinnäytetyötäni,”Sameh kertoo.
Nykyisen opetussuunnitelman mukaan vain naisprofessoreiden tulee opettaa naisopiskelijoita.
Niissä yliopistoissa, joissa ei ole riittävästi naisprofessoreita, voivat myös vanhemmat
miesprofessorit opettaa naisopiskelijoita. Suunnitelman toteuttamisen tekee vaikeaksi
kuitenkin vaatimus, että yksikään naisprofessori ei saa opettaa poikien käyttämissä
luokkahuoneissa.
” Ennen meitä oli luokkahuoneessa viisikymmentä poikaa ja tyttöä. Nyt meitä on luokassa
vain kahdeksan tyttöä ja jos yksi tai kaksi meistä on poissa, niin oppitunteja ei pidetä,” Arefeh huomauttaa.

Journalismin opiskelu näivettyy Mazar-e-Sarifissa


Jos luokkaan tulee tyttö ilman hijabia, sekä oppilas että opettaja erotetaan
yliopistosta,” Balkhin yliopiston opiskelija Beheshteh kertoo. Hän opiskelee kolmatta
vuotta journalismia Mazar-i-Sharifissa Pohjois-Afganistanissa.
Taliban vaatii, että naisopiskelijoiden on pukeuduttava pitkiin mustiin vaatteisiin. Meikkaus
on ehdottomasti kielletty. Heillä ei saa olla matkapuhelimia eivätkä he saa puhua
miesopettajien kanssa luokkahuoneen ulkopuolella.
Myös miesopiskelijoiden on pukeuduttava perinteiseen afgaaniasuun. Yliopistolla liikkuu
talibanin vartijoita tarkkailemassa, että määräyksiä noudatetaan.
”Professorit pelkäävät henkensä puolesta ja valvovat tiukasti oppilaita. Jos jollain on
värillinen mekko, opettaja potkaisee hänet välittömästi luokasta.”

Professorit ovat paenneet


Neljännen vuosikurssin journalismin opiskelija Negina sanoo, että opiskelusta on tullut
vaikeaa myös siksi, että moni professori ja opettaja on paennut maasta. Balkhin yliopiston
journalismin tiedekunnassa on jäljellä enää kolme professoria.
Jo opinnäytetöiden aiheista on vaikea sopia, koska professoreita on niin vähän. Jos
aiheen saakin hyväksytyksi, professoreiden aika ei riitä opinnäytetöiden ohjaamiseen.
Yksikään kolmesta vielä virkaansa jääneestä tiedekunnan professorista ei uskaltanut
antaa haastattelua edes nimettömänä.

Talibanien tytöille asettamat liikkumisrajoitukset ovat Neginan mielestä kohtuuttomia.
Aikaisemmin opiskelijoiden oli palattava opiskelija-asuntolaan kello kymmenen illalla. Nyt
heidän on oltava asuntolassa jo kello 13 ja pysyttävä siellä.
”Meidän on selvitettävä talibanien virkailijoille tarkkaan, missä olemme olleet ja mitä
olemme tehneet. Talibanit kohtelevat meitä jatkuvasti kuin olisimme syyllisiä johonkin,
vaikka emme ole tehneet mitään väärää,” hän kertoo. Monet tyttöjen asuntolat on myös suljetu, mikä estää maakuntien tyttöjä lähtemästä yliopistoon.
Aikaisemmin kampuksella asuvat saivat kolme ateriaa päivässä. Nyt ei yhtään.
Toisen vuoden journalismin opiskelija Feraydon sanoo, että talibanien vanhakantaisuus,
naisten syrjintä ja eristäminen johtavat henkiseen näivettymiseen.

”Kun yksilöltä viedään vapaus, hän ei enää jaksa olla luova. Usko tulevaisuuteen on
mennyt ja jäljellä on vain epätoivo,” hän sanoo.

Naistoimittajille ei töitä, silti sisukkaimmat jatkavat opintojaan


Talibanien rajoitukset ja opetuksen tason romahtaminen ovat saaneet monen journalismia
opiskelevan tytön ja naisen keskeyttämään opintonsa. Naisjournalisteille ei myöskään ole
tarjolla töitä talibanien hallitsemassa maassa.
Beheshteh kertoo, että hänenkin oli hyvin vaikea saada perheeltään lupa palata Balkhin
yliopistoon. Vanhempien mielestä naisen on turha opiskella journalismia talibanien tultua
valtaan. Perhe haluaisi tyttären opiskelevan lääkäriksi yksityisessä yliopistossa.
”Haluan jatkaa journalismin opintojani. Aion taistella ja näyttää talibaneille, että voin olla toimittaja vaikka olenkin nainen,” hän vakuuttaa.