Blogit

Blogin kirjoittajat ovat Afganistanissa eläviä Suomen kouluttamia naistoimittajia. Talibanin vainon takia he kirjoittavat nimettöminä.

Elämä romahti päivässä

Blogin kirjoittajat ovat Afganistanissa eläviä Suomen kouluttamia naistoimittajia. Talibanin vainon takia he kirjoittavat nimettöminä.
Blogit Afgaaninaisen katse 20.12.2021 14:09
afgaaninaisen katse
afgaaninaisen katse - avatar

”Naisilta kiellettiin työnteko – oli pakko jäädä kotiin”

Elämme hiljaisessa talossa mieheni ja kaksi- ja puolivuotiaan tyttäreni kanssa. Ei ole rahaa, ei työtä. Elämä on menettänyt merkityksensä.

Kun taliban otti vallan 15. elokuuta 2021, Afganistanin naiset menettivät yhdessä päivässä kaiken sen, mitä he olivat viimeisen 20 vuoden aikana saavuttaneet. Siitä päivästä lähtien emme ole saaneet työskennellä kodin ulkopuolella emmekä osallistua julkiseen elämään.   

Tieto talibanien valtaannoususta Kabulissa ja Ashraf Ghanin hallituksen pakenemisesta lamaannutti kaupungin. Kabul hiljeni. Jopa linnut lopettivat laulamisen ja koirat kulkemisen. Kukaan ei pystynyt tekemään mitään.  Syntyi valtatyhjiö.

Edelleen ihmiset kärsivät. Nauru on kadonnut Kabulista. Kaupungissa ei ole enää naisia eikä värejä. Kodeissakin on hiljaista. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Tyttäremme itkee ja on jatkuvasti levoton. Miehelläni on vaikeuksia kestää sitä. Hän on nykyisin niin masentunut ja aggressiivinen, että tuskin tunnistan häntä miehekseni. Olen psykologi. Yritän ymmärtää miestäni ja auttaa häntä sopeutumaan muuttuneeseen elämäämme, johon emme osanneet mitenkään valmistautua.

Elämä on romahtanut. En voi enää mennä töihin. On pakko pysytellä kotona neljän seinän sisällä ja yrittää pyörittää arkea sekä pitää huolta perheestä. Se on ainoa tapa selviytyä epätoivosta.

Oikeus vain hengittämiseen

Jonkin aikaa sitten ajoimme mieheni kanssa Kabulissa. Talibanit pysäyttivät automme. He kysyivät mieheltäni miksi hänen vaimollaan ei ole burkhaa.  Sanoin, että minulla on islamilainen huivi eli hijab. He vastasivat, että islamilainen huivi on burkha ja sitä on pidettävä.  He päästivät meidät menemään, mutta käskivät ottaa kehotuksen burkhasta vakavasti.

Talibanien mielestä naisten ainoat oikeudet ovat syödä ja hengittää neljän seinän sisällä. Meidän on pukeuduttava burkhaan, kun lähdemme ulos. 

Olen menettänyt työni. En saa jatkaa journalistina. En pysty enää toimittajana vaikuttamaan asioihin. Yritän silti edelleen saada ääntäni kuuluviin medioissa. Olen antanut haastatteluja maani naisten kamalasta tilanteesta muun muassa Afghanistan International  -televisiolle. 

Taliban saa uhkailla minua vaikka kuinka paljon. En silti vaikene.  

Olen muutamien muiden naisten kanssa perustanut naisten oikeuksia ajavan ryhmän. Järjestämme usein mielenosoituksia. Huudamme kadulla iskulauseita, vaadimme naisille vapautta ja perusoikeuksia, jotka talibanit ovat meiltä ryöstäneet.

Olen myös mukana ryhmässä, joka kerää ulkomaisilta järjestöiltä lahjoituksia täkäläisille köyhille.  Tähän mennessä olemme pystyneet auttamaan 15 perhettä. Lahjoitusvaroilla he ovat saaneet ruokaa ja talvivaatteita.

Talibanit tappoivat isän 

Menetin isäni syksyllä 2015. Taliban ampui isäni Kunduzin maakunnassa.  Isä oli aina tukenut ja rohkaissut minua opiskelemaan ja luomaan uraa.  Talibanit varoittivat minua ja kehottivat lopettamaan journalismin opintoni ja työni.   

Olin Kabulissa, kun kuulin uutisen isäni marttyyrikuolemasta. Maailmani pimeni. Kyyneleeni eivät lakanneet valumasta. Äitini, veljeni ja sisareni pakenivat Iraniin pelastaakseen henkensä. Minä jäin Afganistaniin, koska halusin jatkaa opintojani.  Piileskelin talibaneilta, mutta en suostunut luopumaan journalismista.  

Mieli horjuu

Kun mietin, että joudun olemaan kotona ilman tuloja ja toivoa tulevaisuudesta kenties vuosikausia, tulen toisinaan aggressiiviseksi. Minusta tulee silloin huono äiti. Ärsyynnyn lapseni toiveista, koska en voi toteuttaa niitä. Huudan pienelle tyttärelleni.  

Lopulta menen toiseen huoneeseen, itken tunnin ja sitten pakotan itseni rauhoittumaan. Menen takaisin perheeni pariin. Yritän olla taas hyvä äiti tyttärelleni. Luen, teen ruokaa ja kotitöitä. Joskus ompelen. Arkiset askareet auttavat minua pitämään piilossa stressin ja mieltäni horjuttavan epätoivon. 

En kuitenkaan luovuta. Vaikka minua pelottaa, menen kadulle osoittamaan mieltä talibaneja vastaan. Olen täynnä vihaa ja haluan kostaa isäni marttyyrikuoleman heille. 

Taistelen myös omani ja tyttäreni tulevaisuuden puolesta.