Naisilta vietiin viimeinenkin mahdollisuus työhön ja elämään

Profiilikuva
Blogin kirjoittajat ovat Afganistanissa eläviä Suomen kouluttamia naistoimittajia. Talibanin vainon takia he kirjoittavat nimettöminä.

AFGANISTANIN NAISET elävät nyt vaikeimpia aikojaan. Talibanit kielsivät naisilta ja tytöiltä koulutuksen ja työnteon kokonaan. He eivät saa enää mennä edes niille vähille työpaikoille, jotka vielä vähän aikaa sitten olivat jäljellä. Työttömyysluvut nousevat päivittäin huippulukemiin. 

NAISET OVAT EPÄTOIVOISIA ja huolestuneita. Afganistanin elinkeinoministeri Din Mohammad Hanif varoitti joulukuussa 2024 kansalaisjärjestöjä, etteivät ne saa rikkoa asetusta, joka kieltää naisten työnteon. Asetusta rikkovien järjestöjen toiminta keskeytetään ja niiden toimiluvat perutaan.

MINISTERIÖ LÄHETTI TOISTAMISEEN kirjeen, josta tiedotettiin myös medialle joulukuun 28. päivä 2024:

”Kaikkia kansalaisjärjestöjä pyydetään vahvasti huomioimaan naisten työskentelykieltoa koskeva asetus ja tekemään vaadittavat toimenpiteet.”

Ne naistyöntekijät kotimaisissa ja ulkomaisissa järjestöissä, jotka nyt ovat saaneet työskentelykiellon, kutsuvat tätä talibanin toimintaa ”syrjiväksi, rumaksi ja epäinhimilliseksi”. 

YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Volter Türk on pitänyt uutta asetusta syvästi huolestuttavana ja äärimmäisen syrjivänä. 

”KAIKKI NAISET PAKOTETTIIN EROAMAAN”, kertoo 32-vuotias Razmaa Sekandari (nimi muutettu).

”Toimistomme päällikkö sanoi, että jos emme eroa, toimisto joudutaan sulkemaan kokonaan kaikilta. Me olimme pakotettuja eroamaan. Menetin toivoni. Minulla ei ollut enää yhtään voimaa jaloissani, en pystynyt edes nousemaan tuoliltani.

Kaikki naistyöntekijät erotettiin, eikä päällikkö osoittanut mitään myötätuntoa tilanteessa.”

”Kollegat halasivat ja itkimme, kun toimistomme päällikkö sanoi kovaan sävyyn, että kiirehtikää, pakatkaa tavaranne ja lähtekää”, Razmaa kuvailee järkyttävää tilannetta.

Naisten elämä on synkistynyt rajusti. Tytöt ja naiset eivät voi juurikaan liikkua kodin
ulkopuolella.

”LUULIN LUOVANI TYÖPAIKKOJA NAISILLE, mutta nyt ei käynyt niin”, huokaa Razmaa, joka on valmistunut Parwanin yliopiston taloustieteellisestä tiedekunnasta.

Hän lisää, että ulkomaalainen kansalaisjärjestö, jossa hän työskenteli, myönsi pieniä lainoja naisille Parwanin maakunnassa. Lainarahalla naiset pystyivät tekemään pieniä investointeja.

”Yksi kasvatti kanoja, toinen piti lehmiä. He saivat pientä tuloa itselleen ja perheelleen myymällä munia, maitoa ja jugurttia.”

”MITÄ NYT VOISIMME TEHDÄ?” Razmaa Sekandari toteaa ja korostaa, että hänen laillaan sadat naiset ovat menettäneet toivonsa tulevaisuudesta.

”Osalla ei ole edes pääsyä julkiseen tietoon tästä uudesta talibanin asetuksesta.”

”ASUMME VUOKRATALOSSA. Kuten muistakin naisista, minusta tuli kotona oleva nainen tämän asetuksen myötä. Meitä on viisi talossamme. Isäni, äitini, sekä veljeni vaimo.

Äitini on sairas, isäni on vanha ja molemmat ovat kotona ilman tuloja. Vajaa vuosi sitten avioitunut veljeni opiskelee lakia. Tämä on hänen ensimmäinen opiskeluvuotensa.

Veljeni vaimo oli koulussa 11. luokalle asti, kun taliban sulki koulujen portit kaikilta naisilta.

Toisin sanoen olemme kaikki työttömiä. Olin ainoa meidän perheessämme, jolla oli työ, mutta tämänkin taliban otti meiltä pois. Olemme hukassa emmekä tiedä, mitä tehdä.”

TILANNE TULI YLLÄTYKSENÄ ulkomaalaisen kansalaisjärjestön päällikkönä Parwanin maakunnassa työskentelevän Asad Walin (nimi muutettu) mukaan. 

”OLEMME TEHNEET TYÖTÄMME SALASSA nyt kahden vuoden ajan. Kun meidän naispuoliset työntekijämme menivät käymään pelloilla, he kohtasivat ongelmia, esimerkiksi jos heillä ei ollut miespuolista sukulaista paikalla. He pääsivät kulkemaan talibanin tarkastuspisteiltä erilaisilla tekosyillä, kuten että vierailivat sukulaisten luona. Mutta kaikki meidän työntekijämme olivat iloisia, että vaikeuksista huolimatta he onnistuivat kuitenkin olemaan töissä.”

Naisten ja tyttöjen toiminta on tehty mahdottomaksi kansalaisjärjestöissäkin. Niiden kautta moni sai aikaisemmin apua ankeaan arkeensa.

”PROJEKTI, JOSSA NAISETKIN OLIVAT MUKANA LOPPUI vuoden 2024 päättyessä. Olimme juuri saaneet uuden rahalahjoittajan. Ehdot ja kaikki paperityö oli valmiina. Seuraavana päivänä kun menimme Parwanin maakunnan talousministeriön osastolle, he kertoivat meille suoraan, että uuden säännön takia naisten työskentely on kokonaan kielletty.”

TILANNE PAHENEE Afganistanissa kotimaisten ja ulkomaisten järjestöjen toiminnan lopettamisen myötä. Nämä järjestöt ovat olleet keskeisessä osassa, ne ovat tyydyttäneet ihmisten perustarpeita ja tukeneet maan infrastruktuuria.

Kotimaisten ja ulkomaisten kansalaisjärjestöjen sulkeminen naisilta voi aiheuttaa vakavia seurauksia. Päätös esimerkiksi rajaa pääsyä koulutukseen, terveys- ja talouspalveluihin. Päätös kasvattaa työttömyyslukuja, köyhyyttä, alaikäisten ja pakotettujen avioliittojen määriä. Naiset eivät pääse osallistumaan maansa kehitykseen.

KAIKKI ON VIETY tytöiltä ja naisilta. Toimistotyöt ja ulkoilu on heiltä kielletty.Köyhyys ja työttömyys on afgaaniperheiden arkea tänä kylmänä talvena.

ENNEN OLI PAREMMIN! Afganistanin kansalaisjärjestöissä kuljettiin aiemmin kohti parempaa tulevaisuutta. 

Terveys: Raskaus- ja imetysneuvonta, hygienia- ja ravitsemustiedon ja -tarvikkeiden jakaminen lapsille ja aliravituille naisille. Lääkejako, kuten vitamiinien ja rautatablettien jako.

Maatalous: tarvikkeiden ja välineiden jakaminen, kananpoikasten jakaminen naisille kasvatettavaksi.

Käsityö: ompelutarvikkeiden ja koristeompelutarvikkeiden jakaminen ja pienten lainojen myöntäminen.  

Naisten tukirahasto: naiset pystyivät säästämään vähän rahaa tukirahastoon tulevia tarpeita varten.