Väkisin palautetut pakolaiset romahtavat tyhjän päälle
VÄLIAIKAISELLE pakolaisleirille Kabulissa tulee jopa 100 väkisin palautettua afganistanilaista pakolaista päivittäin.
Afganistanilainen Mastora on yksi heistä. Hän on asunut perheineen Pakistanissa koko ikänsä. Sinne jäi koti, toimeentulo ja omaisuus. Mastoran mies myi Pakistanissa nahkaa ja perhe tuli hyvin toimeen.
Nyt heillä ei ole mitään. ”Meillä ei ole taloa, ei mitään elämiseen tarvittavaa, ei rahaa edes kuljetukseen, eikä Taliban ole auttanut meitä.”
32-vuotias Mastora on syntynyt Pakistanissa, jonne hänen vanhempansa muuttivat paremman elämän perässä köyhästä Afganistanista yli 40 vuotta sitten. Mastora kertoo uskoneensa viimeiseen asti, että hän saa jäädä synnyinmaahansa Pakistaniin. Mutta toisin kävi.
Mastora perheineen on yksi sadoistatuhansista afgaaneista, jotka ovat joutuneet lähtemään Pakistanista sen jälkeen, kun maan hallitus ilmoitti viime syksynä karkottavansa maassa olevat paperittomat afgaanipakolaiset.
Myös Iran pakkopalauttaa sinne paenneita afgaaneja.
Juttua varten haastateltiin seitsemää Pakistanista ja Iranista lähtemään joutunutta naista. Kaikilla on ollut paluun jälkeen suuria vaikeuksia löytää koti ja hankkia perheelle elantoa. Naiset pelkäävät turvallisuutensa puolesta ja surevat sitä, että heidän tyttärensä eivät enää pääse kouluun.
Talibanin hallituksen pakolaisasioiden ministeriön tiedottajan Abdulmutallab Haqqanin mukaan Pakistanin hallituksen aloitettua karkotukset yli 500 000 afgaanipakolaista on palannut maahan.
Talibanhallitus on luvannut tarjota rekisteröityneille maahanmuuttajille työtä ja asunnon. Toistaiseksi näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Seitsemästä haastatellusta naisesta kuusi ei saanut apua Talibanilta tai avustusjärjestöiltä. Vain yksi henkilö sai 1 800 afgaania (n. 23 euroa ) YK:lta lähtiessään Pakistanista.
Haastatelluista naisista kolme ilmoitti, että heillä ei ole mitään paikkaa, missä asua Afganistanissa. Loput olivat onnistuneet vuokraamaan itse talon.
Pakistanista ja Iranista pakolla palautettujen läsnäolo tuntuu Kabulin kaupungissa. Kabulin vuokra- ja kiinteistönvälityskeskukset sanovat, että talojen vuokrat Kabulissa ovat nousseet sen jälkeen, kun karkotukset alkoivat.
AFGAANIPAKOLAISVIRTA kiihtyi naapurimaihin sen jälkeen, kun talibanit ottivat vallan maassa alkusyksystä 2021. Suurimpia syitä lähtöön olivat talibanien vaino, maan talouden romahtaminen uusien vallanpitäjien myötä sekä naisten aseman radikaali heikentäminen.
Nyt pakolaiset pakkopalautetaan Afganistaniin, jossa tilanne on sama tai pahempi kuin silloin kun he jättivät maan.
Kansalaisaktivisti, oikeustieteen kandidaatti Madina Azizi pakeni talibanien takia Afganistanista Pakistaniin vajaa vuosi sitten.
”Olin Pakistanissa yli yhdeksän kuukautta. Nyt olen joutunut palaamaan Afganistaniin, enkä tunne oloani turvalliseksi täällä. Pakistanissa minun ei tarvinnut pelätä, että Taliban tulee hakemaan minut tänään tai huomenna”, Azizi sanoo.
Kaksi viikkoa sitten Pakistanista karkotetut naiset, Shakiba ja Taj Begum ovat syvästi huolissaan perheidensä toimeentulosta ja tyttäriensä tulevaisuudesta Afganistanissa.
Molemmat ovat lukutaidottomia, mutta heidän miehensä ovat hyvin koulutettuja, ja siksi he sanovat ymmärtävänsä koulutuksen arvon. Taliban on rajoittanut rajusti tyttöjen koulunkäyntiä ja naisten opiskelua.
”Olimme Pakistanissa seitsemän vuotta. Tyttäreni on 16-vuotias ja hän kävi koulua Pakistanissa. Mieheni ja minä työskentelimme lastemme tulevaisuuden rakentamiseksi, mutta täällä meillä ei ole mitään, ei työtä, ei asuntoa, ja olen huolissani kahden tyttäreni tulevaisuudesta”, Shakiba kertoo.
”Olin Pakistanissa neljä vuotta. Minulla on tytär, joka opiskeli 7. luokalla Pakistanissa. Mieheni työskenteli räätälinä. Elämämme oli paljon parempaa kuin nyt Afganistanissa. On kulunut kaksi viikkoa paluustamme, emmekä ole vielä löytäneet kotia. Emme ole saaneet apua. Emme tiedä, mitä tehdä”, Taj Begum sanoo.
Iranista karkotetut Malalai, Feroza ja Halima kertovat lähteneensä Afganistanista talibanien valtaantulon jälkeen, koska he eivät pystyneet enää hankkimaan elantoaan maassa.
Iranissa kaikki saivat töitä. Malalai työskenteli siivoojana yhdessä miehensä kanssa, Feroza oli töissä ravintolassa ja Halima kampaamossa.
”Nyt pystymme tuskin elättämään itsemme. Jos saamme järjestettyä ruokaa aamuksi, kamppailemme saadaksemme ruokaa illaksi. Kun onnistumme saamaan ruokaa yhdeksi päiväksi, meidän täytyy jakaa se kahtia, jotta ruokaa olisi seuraavaksikin päiväksi. Elämme suurissa vaikeuksissa; olemme selvinneet vain leivällä ja teellä useita päiviä”, naiset kertovat.
He kertovat, miten tyttäret ja pojat ovat kaikki työttömiä ja elämä on pilalla. Apua he eivät kertomansa mukaan saa, eivätkä tyttäret voi opiskella.
Yksi Afganistaniin palautetuista pakolaisnaisista kertoo, että paluun jälkeen hänen miehensä on myynyt vain muovia. Talous on heikoilla. Iranissa kummallakin oli työpaikat, joista he myös saivat palkkaa.