Vallaton Turku
Viikon Hän 50/1992: Miehemme Marsissa – avaruustekniikan tohtori Seppo Korpela.
Kaikkihan Turun tuntevat.
Itsekeskeisen, nurkkakuntaisen, epäystävällisen kaupungin. Mafian, politikoinnin, grynderit, vapaamuurarit ja herraseurat. Kulttuuripaikkakunnan, jonka ylpeydenaihe on TPS. Poikien hiekkalaatikon, jossa kaikki tehdään niin kuin he sanovat.
Turun, jonka nykyistä kansanperinnettä ovat lauseet joustava menettely, kyllä se siitä, asiahan on järjestelykysymys, näin on sovittu, odottakaas kun minä hoidan, ei tule ongelmia.
Sellaisena Turku on nähty kaikkialla muualla paitsi Turussa. Sellainen se on ollut, vuoteen 1992 saakka. Nyt maan vanhin kaupunki on muuttumassa, ei vapaaehtoisesti, vaan pakon edessä.
”Lamassa on paljon hyvää. Se pakottaa tarkastelemaan asioita uudella tavalla”, Turun kaupunginjohtaja Juhani Leppä sanoo, eikä ehkä huomaa, kuinka oleellisen asian tulee suustaan päästäneeksi.
Turku elää murrosta, vanhojen valtarakenteiden murtumisen ja uusien etsimisen aikaa. Sen huomaa kaupungissa liikkuessa, asioihin tutustuessa, ihmisiä tavatessa: jotakin tapahtuu, mutta mitä?
Helppo vastaus on lama. Turkuun se tuli aikaisemmin kuin muualle, siellä se on syvimmillään ja sieltä se lähtee ensimmäisenä – todennäköisesti.
Niukkuus jakaa valtaa uudella tavalla. Niillä, joilla sitä tähän asti on ollut, ei tule enää niin paljon olemaan. Ne, jotka ovat sitä aina halunneet, nyt sitä saavat. Turkulaisia vaivaava kysymys kuuluu, osaavatko nämä sitä käyttää.