Minja Koski tulee lähelle: Persoonalliset laulut vangitsevat kuulijan
Arvio: Jazzia, intiimiä iskelmänostalgiaa ja modernia elektronista musiikkia – niistä koostuu Tehtaantyttö-albumi.
Sanaparista ”laulava näyttelijä” tulee kiusallinen olo. Usein kyse on läpituttujen laulujen tulkitsemisesta vailla tunteen paloa tai syvyyttä.
Minja Koski on lahtelaisen teatteri Vanhan Jukon näyttelijä. M-nimellä esiintyvä Koski laulaa itsestään vain harvoin. Laulun kertoja on yleensä tarkkailija.
Tehtaantyttö-albumin laulut ovat hurmaavia ja persoonallisia. Ne ovat Kosken säveltämiä ja sanoittamia ja ulottuvat kauas roolileikkien ulkopuolelle. Niiden luoma maailma on harkittu, sopivan epätodellinen.
Jazz, intiimi iskelmänostalgia ja esimerkiksi Björkin musiikkia muistuttava moderni elektroninen ilmaisu punoutuvat yhteen. Laulaessaan Koski tulee lähelle. Hän kuiskuttaa, kujertaa ja maistelee sanoja.
Muuten voisi puhua satumaailmasta, mutta laulujen arvoitukselliset tekstit ovat myös hyvin konkreettisia. Pahaenteisen sellon silittämässä Muista-kappaleessa luetellaan asioita, jotka täytyy muistaa: mökki, siskonpeti, lampi, mykkä käki, matka sumun läpi. Tunnelma on vangitseva.
