Arundhati Roy ja pelon ilmapiiri: ”Fiktiolla voi kertoa, miltä tuntuu kun tiedustelu-upseeri usuttaa koiransa ihmisten kimppuun”
Kymmenen vuotta kypsynyt romaani käsittelee Intian ongelmia, kuten uskontojen ja etnisten ryhmien välistä väkivaltaa.
Arundhati Royn romaani Äärimmäisen onnen ministeriö sijoittuu Delhiin, jossa on 25 miljoonaa asukasta. Jättikaupunki toimii pienoismallina Intiasta, jossa elää 1,3 miljardia ihmistä. Roylle hänen kirjansa taas on kuin Delhin pienoismalli.
”Halusin kokeilla, mitä romaanin muodolle voi tehdä”, Roy selittää.
”Kaupunkia voi suunnitella, mutta se muuttuu koko ajan. Silti sillä on aina hahmo. Samaa yritin kirjassani. Toisinaan tausta nousee siinä etualalle. Sivuhenkilötkin tietävät, mistä tulevat. Bussikuski ei ehkä jääkään vain ohikulkijaksi.”
Tapa käyttää kieltä on Roylle tärkeää. Kielestä hän on mutkikkaan ja kuhisevan kaupunkinsa rakentanut. Ensimmäisillä sivuilla kerrotaan, että urdun kielessä kaikella on suku, ihan kaikki on mies- tai naispuolista.
