Naisen tavallinen tarina Afganistanista: "Isäni pakotti minut naimisiin 9-vuotiaana"
Shamina on 35-vuotias, neljän lapsen äiti Kabulista. Huumeisiin sortunut aviomies jätti perheensä ja Shamina elättää nyt lapsensa 40 dollarin apulaisen palkalla. Lapset, tyttö ja kolme poikaa, myyvät kadulla kukkia ja pesevät autoja.
”En voi laittaa lapsia kouluun, koska minulla ei ole rahaa siihen. Vihaan elämääni ja haluaisin kuolla, mutta kuka sitten huolehtisi lapsistani? En tiedä mitä minun pitäisi tehdä”, Shamina valittaa.
Hänen tarinansa on tavallinen Afganistanissa.
”Isäni pakotti minut yhdeksän vanhana naimisiin serkkuni kanssa. Tämä oli kymmenen vuotta minua vanhempi. Elämäni on ollut hyvin tuskallista hänen kanssaan. Hän hakkasi ja pahoinpiteli minua jatkuvasti. Minun piti palvella miestä ja hänen perhettään aamusta iltaan enkä saanut nukkua tarpeeksi. Lisäksi mies epäili koko ajan, että haluan löytää itselleni nuoremman miehen”, Shamina kertoo.
Aviomiehen huumeriippuvuus selvisi Shaminalle vasta häiden jälkeen.
”Köyhdyimme joka päivä lisää, mutta mies ei välittänyt minun tai lasten tarpeista. Hän möi 12-vuotiaan tyttäremme vaimoksi 38-vuotiaalle miehelle. Tyttö karkasi avioliitostaan ja etsin häntä turhaan pitkän aikaa. Sitten poliisi ilmoitti, että tyttö on löydetty ja toimitettu turvataloon.”
”Halusin saada tyttären takaisin kotiin mutta hänen ei annettu lähteä turvatalosta. Vasta kun olin saanut apulaisen paikan koulusta ja koulun rehtori puuttui asiaan, sain hänet kotiin”, hän jatkaa.
Media voi muutta asenteita
Shaminan tapaus on yksi miljoonista afgaaninaisten tarinoista tänään. Mikä on hänen suurin ongelmansa? Mitä hänen pitäisi tehdä?
Afganistan on vahvojen perinteiden ja kulttuuritraditioiden maa. Kolmen vuosikymmenen sota-aika on vienyt maamme kehitystä taaksepäin. Tiedon puute, heikentynyt turvallisuus, valtion surkea taloustilanne ja ikiaikainen kulttuuri ovat syitä afgaaninaisten yhä huonoon asemaan ja Shaminan elämän ongelmiin.
Naiset ja lapset ovat maassani nyt kaikkein heikoimmassa asemassa. Naisjournalistina haluan tehdä työtä ja vaikuttaa siihen, että asenteet ja kulttuuri maassamme muuttuvat. Meidän on saatava muutos tyttöjä ja naisia vahingoittaviin tapoihin. Medialla on valtava voima ja mahdollisuus vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja asenteisiin. Tämä työ on vaikeaa, mutta mahdollista.
Kirjoittaja Zohra Hashemi on 24-vuotias journalisti Kabulista. Hän opiskelee parhaillaan työn ohessa kätilöksi ja opettaa äitiysterveyttä terveyshoito-oppilaitoksessa. Varsin monet afganistanilaiset koulutetut ihmiset tekevät kahta, jopa kolmea työtä selvitäkseen arjesta.Zohra on naimisissa, mutta lapsia perheessä ei vielä ole. Häntä kiinnostaa kansainvälinen toimittajan työ.
Zohra Hashemi työskentelee toimittajana Negah_e_Zan-lehdessä, joka ilmestyy sekä paperiversiona että verkossa. Lehden tavoitteena on Afganistanin naisten aseman parantaminen. Lehti on pääosin darinkielinen mutta osa jutuista on myös englanniksi. Lehti on esitellyt kansainvälisesti menestyneitä naisia, muun muassa Hillary Clintonin, Angela Merkelin ja Benazir Bhutton.
Kuvat eivät liity jutussa kerrottuun Shaminan tarinaan, vaan ne kuvaavat naisten arkea yleisesti Afganistanissa. Kuvat ja juttu ovat syntyneet Naistoimittajat ry:n kolmivuotisessa koulutushankkeessa, jonka rahoittaa ulkoministeriö ja joka on lähtenyt liikkeelle afgaanitoimittajien pyynnöstä. Naistoimittajat ry kouluttaa afgaaninaistoimittajia sikäläisen naistoimittajayhdistyksen ja Kabulin yliopiston journalismin laitoksen kanssa yhteistyössä. Kevään kurssilla Kabulissa oli 20 ammattitoimittajaa.