Minä olen suomi, sinun kielesi – Muista pitää muistakin kielistä
KOLUMNI: Suomen kieli on hyötynyt ja rikastunut yhteyksistä muihin kieliin, kirjoittaa Lari Kotilainen.
’Minä olen suomi, sinun kielesi. Älä pidä muita kieliä.” Näin veisteli taannoin radion kieliohjelmaan soittanut kuulija, joka oli huolissaan kielemme puolesta. Huolissaan niin kuin pääosa muistakin soittajista. Miksipä sitä muuten kieliohjelmaan soittamaan!
Huolet jakautuivat karkeasti ottaen kahteen kastiin. Ensinnäkin pannuun ottivat sanat ja sanonnat, jotka eivät vastanneet soittajan käsitystä kauniista kielestä. Opin, että jotakuta häiritsee esimerkiksi kiitos paljon ja pikkuhiljaa. Pitäisi kuulemma sanoa mieluummin paljon kiitoksia ja vähitellen.
Kielikorva on jokaisella omansa. Itse en mainituista tapauksista oikein jaksa närkästyä, saati huolestua. Eikös se ole vain hyvä, että kieli on monipuolinen? Esimerkiksi englanninkieliset jaksavat intoilla siitä, kuinka monta sanaa heidän kielessään on. Eivät he ole kieltämässä ylimääräisiä.
Toisena huolten kohteena näyttäytyvät muut kielet, ja se onkin sitten paljon monisyisempi juttu. Kaikkien kielten tulevaisuus riippuu loppujen lopuksi siitä, puhuvatko niiden puhujat omaa kieltään lapsilleen. Tässä – hieman äärimmäisessä – mielessä oman kielen arvon korostaminen on siis totta vie tärkeää.
