Vihapuhetta vai maailmankirjallisuutta? Louis-Ferdinand Céline on Ranskan kiistellyimpiä kertojia
Louis-Ferdinand Céline ei ollut tolkun ihminen. Ylikierroksilla käy myös romaani Linnasta linnaan.
’Lukijat ovat sellaisia ihmisiä, joita kohtaan pitää olla mukava, me emme voi lyödä heitä päin näköä. Heitä pitää huvittaa loukkaamatta heitä. Hällä väliä… minä puhun.”
Näin laukoi lukijoistaan Louis-Ferdinand Céline (1894–1961) Paris Review’n haastattelussa vuosi ennen kuolemaansa. Hän on Ranskan entisen presidentin Nicolas Sarkozyn suosikkikirjailija. Maan kulttuuriministeri taas poisti vuonna 2011 Célinen kansallisten merkkihenkilöiden listalta.
Hankala tapaus.
Louis-Ferdinand Célinen romaanitaide on osin omaelämäkerrallista, houreen ja katkeruuden värittämää tarinointia. Maailma on kertojalle helvetti, jossa vaelletaan manalan kehältä toiselle. Se on kuitenkin tavallaan ihan oikein, koska ihmiset ovat läpeensä katalia. Céline kuvaa epäoikeudenmukaisuutta eri muodoissaan, mutta ei sympatisoi sorrettujakaan. Kaikki saavat raa’asta naurusta osansa.
