Tiede tuo olympiamitaleja
Australian Tom Slingsby voitti olympiakultaa purjehduksen laserluokassa 6. elokuuta. Kuva Francois Mori / AP / Lehtikuva (6.8.2012)
Pienikin urheilumaa voi menestyä, kun se keskittyy oikeisiin asioihin. Australia näyttää esimerkkiä.
Lontoon olympialaisten ensimmäisen viikon jälkeen Australialla oli jo 11 mitalia. Mitalien määrällä mitattuna Australia oli kymmenenneksi menestynein maa. Sen edelle pääsi vain väestöltään sitä paljon suurempia maita, kärjessä tietysti Yhdysvallat ja Kiina.
Australiassa asuu vain 22 miljoonaa ihmistä. Silti se on ollut viime aikoina urheilun suurvalta vähän samaan tapaan kuin pieni Suomi Paavo Nurmen aikoihin. Kesäolympialaisissa 2000, 2004 ja 2008 Australia sai keskimäärin yhden mitalin 397 858 asukasta kohden, Wired-lehti kirjoittaa.
Väestöön suhteutettuna se oli maailman ykkönen. Seuraavina tulivat Kuuba, Valko-Venäjä ja Hollanti. Kahdenneksitoista sijoittunut Yhdysvallat sai vain yhden mitalin lähes kolmea miljoonaa asukasta kohden.
Menestyksen salaisuus
Pääkaupungissa Canberrassa on Australian urheiluinstituutin laaja kampus. Se perustettiin kansallisen katastrofin jälkeen. Montrealissa 1976 Australia putosi kultakannasta ja sai vain yhden hopean ja neljä pronssia. Mikä pahinta, Uusi-Seelanti oli voittanut kaksi kultamitalia.
Australian instituutti pyrki jäljittelemään itäeurooppalaisia urheiluinstituutteja. Sinne koottiin parhaat valmentajat ja urheilijat harjoittelemaan häiriöttä vuoden ympäri. Tulosta syntyikin. Esimerkiksi Barcelonassa 1992 australialaiset rohmusivat peräti 27 mitalia.
Kotikisoihinsa vuonna 2000 Australia valmistautui erityisen huolellisesti. Instituutin pieni tiedeosasto paisui ja sai miljoonien dollarien rahoituksen, Wired kirjoittaa. Instituutissa tutkittiin muun muassa korkean paikan harjoittelua ja palautumistekniikoita painepuvuista vesihoitoihin. Australialaiset kehittivät laitteita, joilla voitiin analysoida urheilijan kehon liikkeitä kilpailusuoritusten aikana. He kehittivät menetelmiä, joilla tunnistettaisiin potentiaaliset huippu-urheilijat ja löydettäisiin yksilöt, joiden ehkä kannattaisi vaihtaa lajia.
Dopingia australialaiset eivät käyttäneet. Siksi heidän intressissään oli kehittää antidoping-tekniikoita kilpailijoiden käräyttämiseen. Instituutissa kehitettiin muun muassa testi, jolla verinäytteestä pystyttiin tunnistamaan epo-hormonin käyttö.
Australialaiset saivatkin kotikisoistaan huikeat 58 mitalia. Rohkaisevat kokemukset tieteellisestä lähestymistavasta innoittivat australialaisia kokeilemaan menetelmien hyötyjä myös talviurheilussa.
Täsmäharjoittelua
Minkä tahansa taidon virtuoosimainen oppiminen edellyttää usein ainakin kymmenen tuhannen tunnin harjoittelua. Instituutin tutkijat kuitenkin huomasivat, että jos kussakin lajissa keskittyy tuloksen kannalta kaikkein tärkeimpien tekijöiden harjoitteluun, maailman huippujen tason voi saavuttaa paljon nopeammin. Olennaista on tunnistaa kunkin lajin ratkaisevat osa-alueet, joihin harjoittelu pitää keskittää.
Skeleton eli mahakelkkailu on huimapäinen laji, joka teki paluun talviolympialaisiin Salt Lake Cityssä 2002. Kelkan kyydissä on yksi ihminen mahallaan pää menosuuntaan. Australialaiset laskivat, että uudessa, vähän harrastetussa lajissa olisi heidän tilaisuutensa, ja he pyrkivät saamaan urheilijan 2006 kisoihin Torinoon. Tutkijat arvelivat, että naisten sarja on vähemmän kilpailtu kuin miesten.
Australialaisilla ei ollut yhtään kelkkarataa, naisten sarjassa oli vain yksi lajin harrastaja, ja kisoihin oli aikaa alle kaksi vuotta. Niinpä he päättivät muuntokouluttaa toisen lajin huippuja mahakelkkailuun.
Urheiluinstituutin tutkijat huomasivat, että merkittävin tulosta ennustava tekijä ei liittynyt itse kelkkaan tai kuljettajan taitoihin, Wired-lehti kertoo. Olennaista oli 30 metrin lähtökiihdytys ennen kelkkaan hyppäämistä. Mitä nopeampi vauhti kelkkaan loikatessa, sitä parempi tulos.
Australialaiset valikoivat valmennukseen kymmenen urheilijaa eri lajeista; kaikkia yhdisti juoksunopeus. Valitut saivat parhaan mahdollisen välineistön ja tieteellisen valmennuksen. Jokainen lähtö analysoitiin harjoituksissa ja kilpailuissa, ja voimaharjoittelussa kiinnitettiin huomiota lajin erityisvaatimuksiin, räjähtävään voimaan ja juoksunopeuteen. Paras asento löytyi tuulitunnelissa.
Vain 18 kuukaudessa Australialla oli karsinnat läpäissyt olympiaurheilija uudessa lajissa. Itse kisoissa Michelle Steele sijoittui 13. sijalle. Vaikka Steele ei tuonut kotiin mitalia, suoritus oli silti pieni ihme. Steelellä oli takanaan vain 220 laskua ennen karsintaa, Wired-lehti muistuttaa. Tyypillinen yhdysvaltalainen mahakelkkailija tekee pari tuhatta laskua ennen kisoja.